..... Koko Twinbrook oli iloinen. Kulkukissat vaeltelivat, suolainen meri-ilma tuoksui, supermarketin kojussa olivat mehevät, tuoreet vihannekset ja hienot, ylväät rakennukset oli juuri huollettu. Ainoa, jolla ei ollut iloinen mieli oli varmasti Fann. Omituisesti pukeutuneen naisen uhkaus huolestutti. Iltapäiväksi Fann oli ajatellut mennä uimaan, mutta päätti mennä itsepalvelupesulaan. Pyykitkin piti pestä, ja nyt kun oli valmiiksi vapaata niin koitui oiva tilaisuus.
Fann kaatoi pesuaineen pyykkikoneeseen ja tuijotti sukkien vierintää. Heti ruuan jälkeen Fann oli ostanut itselleen syntymäpäivälahjan, uudet farkut kirpputorilta. Ne olivat kulahtaneet, mutta juuri sopivat naiselle. Tuntui oudolta olla 18 Fanin mielestä. Hän oli nyt vapaa juomaan alkoholia, polttamaan tupakkaa. Mutta lukio... Oli kesken. Raskausaikanaan Fann oli käynyt siellä silloin tällöin, mutta ei pystynyt opiskelemaan. " Tarvitset opiskelupaikan " , toitotti Fann itselleen. Mutta se ei onnistuisi ilman lukiota.
Istahtaessaan tuolille ja odottaessaan, että pesukone piippaisi Fann nytkähteli kevyesti radiosta tulevan kantrin mukana. Fann oli hieman vihainen, ettei hänen toiveensa toteutuisi. Kun nainen oli ollut 11, tuo ja tuon paras kaveri olivat vannoneet matkustavansa yhdessä lomalle, kun täyttäisivät 18. Ikävä kyllä Fann oli joutunut rikkomaan lupauksen - tuolla ei ollut rahaa bussilippuun Sunset Valleyhyn, saati sitten kaukomaan matkaan.
Kumartuessaan nostamaan pyykkejä koneesta, Fanin päässä soi naisen sanat. "Poikasi... Poikasi kuuluu vielä joskus meille. " Kelle meille ?! Mutta Fann aavisti, ettei ' meillä ' tarkoitettu Fania ja naista. " Mutta kukaanhan ei vie minulta Danielia " , tuo ajatteli topakasti.
" Ja vielä kuivausrumpu, niin nään Danielin. Jos joku vainoaa minua ja Danielia, en voi luottaa edes siihen niin mukavaan lapsenvahtiin " , Fann ajatteli hätäpäissään tunkiessaan vaatteita kuivausrumpuun.
Fann nappasi puhtaat vaatteet ja tilasi taxin, bussilla kun ei jaksanut mennä. Jostain kumman syystä palava tunne nähdä Daniel vain voimistui ja voimistui. Fann viikkasi vaatteet siististi, pyyhki hikipisaran otsaltaan ja siirtyi pois pesukoneen äärestä.
____________________________
" Kiitos ja näkemiin ! " Fann huudahti taksikuskille, joka oli ollut harvinaisen mukava. Rauhoitellut Fania koko matkan ja vielä ihaillut tuon turkooseiksi lakattuja kynsiä. Fann painoi tuon nimen mieleen, jotta voisi ensikerralla taksia tarvitessaan pyytää samaa kuskia tulemaan.
" Noin, pian näen Danielin. Jaksan odottaa varmasti vielä sekunnin, niin näen Danielin " , Fann toitetteli itselleen astuessaan kotiovesta sisään. Avain oli hangoitellut vastaan, ja se jos joku oli saanut naisen panikoimaan.
" Äidin pikku mussukka... Äidin pikku mussukka.. Mitens lapsenvahdin kanssa meni ? Oliko kivaa ? Oliko ? Oli varmaan.. " , Fann lässytteli Danielille, yritti hillitä itseään. Pienet, hieman Fanin ihoa tummemmat kädet kurkottelivat kohti naisen kaulaa. " Perit hieman isäsi ihonväriä... Mutta sehän ei haittaa, koska häntä et tule koskaan tapaamaan. Aivan, et koskaan. " Fanin äänensävy oli muuttunut vakavammaksi, ja tuo silitteli lapsukaisensa selkää.
" Syöhän nyt, pikkuinen. Niin äitikin saa iltapalaa ja pääsee nukkumaan... " Fann leperteli tarjotessaan Danielille äidinmaidon korviketta. Tuo ei halunnut imettää, ei uskaltanut. Pikkuinen imi ahnaasti, vaikka lapsenvahti oli varmaan ruokkinut sen Fanin antamaan aikaan. Eli tunti ennen Fanin saapumista.
Lämmintä vettä. Kuten kahdeksan kuukautta sitten. Kalle - ankka. Kuten kahdeksan kuukautta sitten. Vaikka Fann oli kylpenyt lukuisia kertoa sen jälkeen, se muistui nyt erityisesti mieleen. Mutta silloin nainen oli ollut vielä alaikäinen, pelokas ja raskaana. Nyt Fann oli täysi-ikäinen äiti. Mutta pelokas Fann oli yhä, sen naisen takia. Entäpä jos se oli vain joku hippimummeli, joka oli karannut mielisairaalasta ? Mutta entä jos se toimi Markin kanssa... Vaihtoehto kaksi tuntui todennäköisemmältä, mutta pelottavammalta.
________________________________
Kamala huuto herätti Fanin unestaan. Se tuli Danielista, poika huusi täyttä päätä keskellä yötä. Fann nousi pikaisesti ja asetteli jalkojaan kylmälle metallille. Fann hikoili, tuon kehossa oli yhä painajaisen aiheuttama pelokkuus. Unessa Mark oli tullut, ja vienyt Danielin häneltä. Se sai Fanin vauhdittamaan kapuamistaan.
Fann ruokki, vaihtoi vaipat, leikki ja halaili yli tunnin. Lopulta Daniel lopetti kiljumisen ja Fann saattoi mennä takaisin nukkumaan. Sitä ennen hän antoi vielä pojalleen hyvänyön halin ja suukon. Tuo supatti italialaisen unilaulun pienokaiselleen, saman mitä Fanille itse laulettiin tuon lapsuudessa.
__________________________
Fann heräsi, ja huomasi Danielin nukkuvan. Tyytyväisenä tuo meni hakemaan postia, mutta huomasi että laskut ja Simicityn sanomat olivat neljän kukkamaljakon ympäröimänä. Kummastuneena Fann tutki hieman niitä, ja löysi yhdestä lapun.
Fann oli kirjeen luettuaan todella vihainen. Tuo tuijotteli kaikaisuuteen vihaisen näköisenä. Mark oli vetänyt jonkun SSJ:n mukaan tähän soppaan, joka oli käsittämättömän... Julmaa. Miten SSJ meni mukaan miehen kieroihin touhuihin ? Ja miksi ? Sitäpaitsi, mitä koko juttu tarkoitta. SannanSalaisetJakkarat... Ei varmaan. Turhautuneena Fann nappasi laskut ja lehden ja meni sisälle.
Fann tutki laskuja. Okei, katseli Danielia ja jätti laskut avaamattomina pöydälle. Mutta siepattiin... Milloin ? Fann antoi ajatustensa harhailla sieppaajaan... Olikohan se söpö ? Olikohan se Mark ?
" Älä mieti sitä. Sieppaaja on pahis " , Fann toitotti itselleen.
Voi oli kaupan halvinta ja siksi pahaa ja kökköreistä. Erästä erityisen isoa klimppiä nieleskellen Fann pakotti itsensä ajattelemaan tuota herkullista murokulhoa... Jonka murot olisivat superxlllpahoja. Fann tunki loput leivänrippeet suuhunsa ja siirtyi murojen kimppuun.
Tiskatessaan Fann antoi ajatustensa juosta tiskatessaan murokulhoja. Aivan, murot olivat tosi pahoja. Ne olivat superpahoja riisimuro-ilman-sokeria-siis-tosi-pahaa tyylisiä. Fann oli niellyt kaiken urhoollisesti ja päätti mennä huomenna kauppaan. Jos Fann uskaltaisi... Tuo kyllä ottaisi Danielin mukaan, ehdottomasti.
Fann meni syöttämään jo pitkään itkenyttä Danielia, antoi tuolle maitoa ja silitteli tuon kaljua päätä. " Isäsi lähetti uhkauksen. Mutta sinuahana ei viedä minulta koskaan, vai mitä ? Ethän halua koskaan lähteä äidin luota.. Koskaan... " , Fann supatteli Danielille joka oli tosin kiinnostunut eniten maidosta ja sen juomisesta.
___________________________________
Fann oli kuvotuksen vallassa, koska koti oli todella siivo. Hänen oli pakko tehdä jotain, että hän ei oksentaisi ympäri taloa. Danielia sotku ei tosin haitannut, mutta mitäpä vauva olisi ymmärtänyt ? Aivan, ei mitään. Pieni vauva, vasta muutaman viikon ikäinen, ei ymmärtänyt mitään.
Fann kääntyi rikkinäisen hanan puoleen ja veti jakoavaimensa esiin. Fann oli korjannut pikkupenskasta lähtien juttuja, ja se oli hänen hommaansa. Ikävä kyllä naisen kynsilakasta lohkeili palasia, jotka olivat juuri lakatut. Ikävä kyllä se harmitti Fania, joten tuo uurasti entistä tehokkaammin ja entistä tavoittelevaisemmin.
Korjauksen jälkeen Fann luuttusi lattian, ja antoi todella ällöttävän lavuaariviemäriliman tarttua moppiin. Samaan aikaan Fann päätti lakata kyntensä heti koko ärsyttävän siivousoperaation jälkeen. Siivous oli supersiistille ja perfektionistille Fanille aika hauskaa, varsinkin kun tuo mietti kynsien lakkausta.
Heti siivouksen jälkeen Fann meni ( tietysti... ) hoivaamaan pikkuista Danielia, joka oli ollut jo puolituntia yksin. Voi parkaa, taitaa kasvaa lellikiksi. Mutta kesken hali-pusu-yök tuokion jälkeen joku tolvana päätti soittaa. Fann kaivoi BlackBerrynsa taskustaan ja siirsi Danielin toiselle käsivarrelleen. Sitten tuo vastasi.
" No päivää päivää. Minä olen SSJ:n johtaja ja Markin kaveri. Sieppaus käynnistyy kun poikanne on noin kolme. " , vastasi jykevä ääni.
" ÄRR ! " Fann arkoi hermostua. Kuka tuo typerys oli, joka tunki Danielin ja hänen elämäänsä? Hän sulki luurin, ja pamautti BlacBerrynsä Danielin kehtoon. " Oho. " , tuo totesi nostaessaan puhelintaan. Onneksi se ei ollut mäsänä. Mutta kuka tunki heidän elämäänsä...
Fann laski Danielin kehtoon ja istahti itse lakkaamaan kynsiään ja rauhoittumaan. Hän tuijotteli kehtoon päin, ja mietti mitä haluaisi syödä. " Voisin syödä vaikka juustopastaa " , tuo ajatteli. Naisen mummo oli opettanut reseptin tuolle, ja jääkaapissa oli vielä kökkäre juustoa ja kaiketi pastaakin. Halu tehdä jotain voimistui, joten Fann päätti aloittaa piakkoin kokkauksen.
________________________
" Näytän ihan karsealta ! " Fann huudahteli peilille. Tuon tummat silmät katsoivat hiuksia, jotka oli lettien sijaan laskostettu kerroksittain. Fann oli kokeillut uutta tyyliä, ei enää piileskellyt tukka kiinni. Nyt naisen kauniit kasvonpiirteet korostuivat, mutta Fann ei ollut samaa mieltä.
Fann pilkkoi aurajuustoa puualustalla. Se oli kauniin värinen, Fann oli saanut sen perinnöksi mummiltaan. Kynttilän valossa kokkailu ei ollut mitään herkkua, mutta oli näköjään pakko antaa olla ja varoa syttymistä tuleen.
Se tuoksui ihanalta, se maistui kamalalta. Ainakin niin Fann oletti hämmentäessään pastaansa. Ehkä se ei maistuisikaan karsealta... Mutta sisältä homeinen juusto ja vanhat pastakiekurat eivät suoraan sanottua olleet mitään herkkua, mutta Fanin pitä kartuttaa kokkaustaitojaan, kun Daniel vielä joskus tulisi koulun jälkeen kotiin syömään.
Fann maistoi varovaisesti pastaa. Se olikin ihan hyvää, ehkei Danielia uhkaisi perikato kun tuo kasvaisi. " Paitsi jos ei sitä siepattaisi " , Fann ajatteli ärtyneesti. Mutta eihän poika ollut edes vuotta, oli yli kaksi vuotta aikaa... Mutta piti Fanin muutenkin Danielia suojella... Kunhan hän vain keksisi, että miten.
Mums, mums, mums. Maiskutuksen ääni täytti talon. Ruoka oli niin hyvää, että Fann kauhoi sitä mursun tai hamsterin tavoin suuhunsa. Laskut odottivat vielä maksamattomina sängyn alla, mutta ei Fanilla ollut niihin kunnollista rahaa.. Ehkä jos... Niin, Fann oli saanut Markilta tonnin. Mutta oliko se likaista rahaa, josta joutuisi ongelmiin ? Ei toivottavasti.
_____________________________________
" Haloo, Fann Nazari puhelimessa " , Fann vastasi. Hän oli menossa picnikille keskuspuistoon Danielin kanssa, kun puhelin soi. Oli seuraava aamu. Pian juustopastan jälkeen väsynyt Fann oli mennyt suoraan sänkyyn.
" Anna Daniel. Fann, tiedän, luit kirjeen. Usko minua. Muuten sieppaus tapahtuu kun Daniel on 3. Emme halua, vanki 1:kään ei kerro totuutta. Auta, Fann. Tee palvelus. " Fann sulki luurin ja juoksi ovesta ulos.
... Matkalla
Puistoon päästessään Fann meni heti laittamaan eväitä. Mutta kukas muukaan puistossa on ? Aivan, Mark oli saapanut. Hän juoksi kohti Fania, joka ei onneksi huomannut mitään. Mutta pian hippimummeli meni Markin luo. Ja Fann sai otettua rauhassa leipänsä korista.
Piakkoin joku omituisesti pukeutunut mies asteli puistoon. Hänellä oli likainen hattu, musta paita, farkut ja tennarit. Fann ei huomannut vieläkään mitään.
" Syöhän pikkuinen, syöhän " , Fann kuiskutteli Danielille, jolla oli tullut jo taksimatkalla nälkä. Fann itse odotti eväskorin herkkuja, mutta Daniel oli naiselle tärkeämpi.
Fann söi hod dogia ja katseli laskevaa aurinkoa. Pari leppäkerttua temmelsi ja Daniel nukkui rauhallisesti naisen takana. Fann ei ollut huomannut Markia tai Markin kätyriä tai hippimummoa, joten hän oli onnensa kukkuloissa.
Kun Fann meni vessaan en kotiin lähtöä, eräs Markin kätyreistä silmäili Danielia. " Vähän yli kaksi vuotta, niin poika on meidän... " , tuo kuiskasi ilmaann ennenkuin ohitti Nazarien suvun.
Muutaman minuutin kuluttua Fann lähti kohti kotiaan. Perillä hän piti hali-pusu tuokion Danielille, joka osoitti hellyyttään halimalla takaisin. Mark kuulemma sieppaisi Danielin kun tuo täyttäisi kolme, mutta eihän poika ollut vielä täyttänyt edes vuotta. " Kun saan rahat kokoon, ja sinä kasvat, matkustetaan yhdessä ulkomaille. Ruotsiin. Norjaan. Ranskaan. Italiaan. Lupaan sen, kultaseni " , Fann supatti Danielin korvaan.
" Kultamussukkapussukka, öitä, äiti menee nyt nukkumaan tuituitui.. " , Fann sössötteli pikkuiselle Danielille laskiessaan pojan kehtoon. Hän rakasti tuota enkelimaisesti, hänen elämänsä tähteä. Vuosi oli tuntunut kuluvan nopeasti ; pian Daniel täyttäisi yksi. Siihen aikaan oli mahtunut paljon, josta Fann oli kiitollinen.
Fann kiipesi riemastuneena sänkyynsä, odottaen uneen vaipumista, koska hän oli niin väsynyt pitkän, raskaan päivän jälkeen.
_______________________
Daniel oli herättynyt kiljumiseltaan innokkaan äidin taas. Fanilla oli kauheasti toimitettavaa kaupungille, joten tuo päätti tilata lapsenvahdin. Hän puheli Danielille rauhallisesti, antoi tuolle pusuja ja haleja ja vaihtoi vaipan.
Lapsenvahdin tilauksen jälkeen Fann päätti aloittaa päivänsä jäätelöllä. " Yksi mansikkahurrikaani " , tuo sanoi luukun takana olevalle koululaiselle. Kuski örähti edessä ja totesi " vika on mulla nyt just käressä. Mutta noin viksulle likalle voin antaa sen. "
Jäätelön saatuaan Fann siirtyi syömään sen tienpenkalle. Aurinko lämmitteli nuoren naisen kasvoja mukavasti, kun lapsenvahdin auto kaarsi pihaan. Hän päätti mennä ensin itsepalvelupesulaan, siellä ei ollut muutamaan päivään käytykkään.
Pian Fann olikin jo itsepalvelupesulassa. Tunkiessaan kammottavia pyykkejä pesukoneeseen hän antoi ajatustensa harhailla, ja kuunnella poppia. Poppi oli Fanin lempimusiikkia, joten sitä hän kuunteli mielellään. Popista tuli heti kesät Italian rannoilla parhaan kaverinsa kanssa. Se sai kyyneleen naisen silmään, mutta tuo räpytteli sen sinnikkäästi pois.
Pyykkien peseytyessä Fann pani tanssiksi, kun iloisen Westián kauniit heleät laulusävelet tulivat radiosta. Westiá oli Fanin suosikkiyhtye, mutta konsertoi ympäri Bridgeportia. Fann kävi mielessään päivän tehtävälistaa :
() Käy ruokakaupassa
(x) Pese pyykit pesulassa
() Ongi tietoja Markista
Fann otti pyykit koneesta ja huokaisi ihastuksesta. Tuoreet pyykit tuoksuivat sitruunalta, ja Italian kesiltä nekin. Fann pyysi paikalle tullutta naapuriaan heittämään ne samalla Fanin kotiin ja päätti mennä ruokakauppaan.
__________________
Fann empi muutaman sekunnin ovella. Paikka oli kallis, ja Fanin viimeisetkin roposet menisivät siihen. Lopulta nainen pakotti itsensä ajattelemaan Danielia ja tuon tarvitsemaa äidinmaidonkorviketta, ja niimpä tuo astui sisään.
Ruokakaupassa oli ollut ale, joten oli ollut halvempaa kuin yleensä. Fanille jäi vielä hiukan rahaa, mutta tuo oli silti nyrpeän oloinen. Tehtävälistan viimeinen asia oli samalla vaikein ; ongi tietoa Markista ? Miten ? Fann päätti mennä kirjastoon, koska lukeminen yleensä rauhoitti naista.
_____________________________
Heti kirjastoon päästyään Fann sai puhelun Markilta. " Moi, Fann. Haluaisin kysyä, voisitko tulla syömään vaikka öh... Tänään ? " Mark kysyi Fanilta. " Öh.. En ihan tiiä.. No mulle käy viikon päästä tai jotain soitellaan sitte... "
Sisälle päästyään Fann tutki hyllyjä. Hän huomasi vanhoja eepoksia ja muita sellaisia historiallisia kirjoja. Kun ei tärpännyt, hän päätti siirtyä tietokoneen puoleen.
Kirjoitettuaan Googleen SSJ Fann löysi vain järjestön " SassanSuperJärjestö " , joten Fann meni kysymään Facebokiin asiasta. Eräs Fanin tuttu salapoliisi lupasi tutkia asiaa. Piakkoin hän sai bestikseltään linkin kuulemma mielenkiintoiselle sivulle, joka tosin vain latasi ja latasi. Siellä kerrottiin Markin taustoja.
" No, sain paljon asioita selville... " , ajatteli Fann. Koska kirjastossa ei tuntunut olevan muuta mielenkiintoista, Fann nousi tuolilta ja mietti minne mennä. Sitten hän muisti Markin treffikutsun, tarttui puhelimeensa ja näppäili oikean numeron. " No hei Mark. Olen miettinyt kutsuasi, ja päättänyt...
Heheh, eka luku pulkassa. Sanokaa vaikka vaan luen, niin tiiän lukeeko kukakaa tätä.
eiks ketää kiinnosta ?!
VastaaPoista...
VastaaPoista...
VastaaPoista