Luku 12: Ice creammonster

Kökkökökkökakka. Huomasin että oon kirjotellu Lindsayn e:llä, korjaan vian täst edespäin jne.

Lindsay oli aamulla ärtynyt vähän kaikille, joka johtui siitä ettei päänsärky ollut lakannut. Lindsey oli lisäksi saanut Mithunilta haukkuja kämppänsä ulkoasusta, joka potutti. Kritiikkiä inhoava nainen ei kuitenkaan kestänyt sitä, vaan kutsui sisustussuunnittelijan paikalle. Jostain kumman syystä hän oli saanut kerrossängyn, mutta mikäs siinä.

Alas päästyään ja jäätelön käpäliinsä saatuan kaikki oli paremmin. Mangomeloni maistui ihanalle. Sisustussuunnittelija oli ostanut jäätelökoneen, nammnammm.

Kun kello läheni viittä ja Mithun ilmoitti lähtevänsä töihin, Snowball nukkui ja no - tv:tä ei ollut, Lindsay päätti tarkastaa rodeoladon. Ennen hän ei ollut sielä käynyt, se oli kaupungin pahamaineisen baari.

Paikka vaikutti kuitenkin aivan normaalilta, simin simiä ei näkynyt. Lindsay asteli pidemmälle, kiersi sermin taakse ja huomasi naisen.

Nainen istui jalat ristissä kuluneen nököisessä tuolissa ja hymyili, ikään kuin asiakkaat olisivat erittäin harvinaisia. Toisaalta, maanantai-iltana monikaan ei istuskellut baarissa. Ennen kuin Lindsay ehti istahtaa nainen pomppasi ylös.

"Hei! Olen Miina, baarimikko ja kykyjenetsijä. Minulle aina tullaan juttelemaan, jos halutaan keikalle tai pyritään näyttämään kykyjään." Miinan iloinen asenne hämmästytti, mutta Lindsay puristi naisen kättä.

Lindsay kertoi ujoudestaan huolimatta haluavansa esiintyjäksi, ja Miina antoi puhelinnumeronsa, jotta he voisit joskus vaikkapa kahvitella ja jutella, löytyisikö Lindsaylle paikkaa showmaailmassa, salamavalojen räiskeessä. Miina ja Lindsay tulivat muutenkin juttuun. Kesken keskustelun ovi kävi ja kumpikin kuunteli korvat hörössä.

Puolen tunnin kuluttua Lindsay tajusi olleensa totaalisin väärässä. Maanantai-ilta oli täydellinen bailausilta, kunhan oli myöhä. Rodeoladon pahamaineisuus näytti käyvän toteen, siellä oli jotain, joka ei vaikuttanut normaalilta.

Nainen halusi tutustua illan aikana moniin kasvoihin, mutta törmätessään Bryce Savageen Lindsay tunsi ilon kuplivan sisimpäänsä. Mieshän oli komea! Harvoin törmäsi tuollaisiin kivoihin kundeihin, joten kun Bryce pyysi Lindsayta illanviettoon, hän suostui.

Bryce sai Lindsayn heti alkuun nauramaan, mutta Lindsay uskoi näkevänsä miehen suussa... hampaat. Eikä tavalliset sellaiset. Mutta suu sulkeutui niin pian, että hän uskoi kuvitelleensa koko jutun.

_______________________________

Parin päivän kuluttua Bryce - jonka kanssa Lindsay myös oli vaihtanut numeroita -, soitti. Hän pyysi Lindsayn pitzalle, valtavaan luksushuvilaan jossa asui kämppistensä kanssa. Lindsay heitti päivän lehden käsistään tarjouksen kuultuaan - hänellä olisi deitti, miksi siis keskittyä postiin -, ja vastasi suostuvansa.

Illanvieton päätyttyä Brycea ei suuremmin Lindsay kiinnostanut, hän ilmoitti bileidensä alkavan ja siksi naisen kuulemma täytyi lähteä. Loukkaantuneena hän kuitenkin käveli ikkunan luo.

Ikkunalle päästyään Lindsay vakoili juuri alkaneita juhlia. Bryce seisoi vaivaantuneen näköisenä nurkassa, kunnes katosi jonnekkin. Lindsay kuuli juoksuaskeleita, mutta keskittyi katsomaan Johannaa (Lindsay oli sivumennen tavannut naisen rodeoladossa), vaikka juoksuaskeleet vain voimistuivat.

Yhä tiiviisti sisään tuijotellen hän kuuli vierestään huvittuneen ja ärtyneen äänen, joka kuului Brycelle. "Varmaan kiva vakoilla toisten juhlia, jos pyydetään lähtemään." Lindsay mumahti Brycen kääntyessä.

Lindsay väänteli käsiään, Brycen tuijottaessa naista.

Nainen painoi kämmenensä yhteen. "Anteeksi, Bryce... mutta... no, teit ilkeästi. Jospa unohdetaan koko sotku." Bryce myöntyi, pyysi anteeksi ja kutsui jatkamaan juhlia. Lindsay totesi ettei se valitettavasti kävisi, ja käännähti.

"Aika ironista, että asuin ennen Brycen naapurissa..." Lindsay mietti vilkuillessaan pimeää kotitaloaan, sielläkin pitäisi joskus käydä ja pyytää anteeksi. Joskus.

Kotiin päästyään Lindsay tunki kätensä jääkaappiin, ja alkoi etsiä suklaalevyään. Kun oli ihastuneena ja suruissaan, suklaa keksi kyllä ratkaisun.

____________________________

Seuraavana aamuna Snowball maukui surullisena, ja Lindsay ärtyi. Simfest alkaisi kohta, hän haluaisi nähdä sen. Nainen käveli kylmäkatseisesti kissan ohi.

Simfestin alkupuhe oli über tylsä, juontaja paasasi jokaisesta esiintyjästä viitisen minuuttia.

Jälleen kerran Lindsay hämmästyi. Mitä hänen siskonsa November täällä teki, koulupäivän aamuna? Tuittupää November ei ollut, hän oli urheiluhullu ja sai  hyviä arvosanoja, mutta kello läheni kymmentä ja koulu oli alkanut yhdeksältä.

Ensimmäinen esiintyjä oli akrobaatti, hänenkin suussaan näytti vilahtavan jotain kummallista.

Seuraavan esiintyjä oli kai laulaja, mutta nainen kulautteli koko shown ajan vettä kurkkuunsa, eikä laulanut kuin minuutin.

Kolmannella oli rytmitajua, ja hän oli jopa hyväkin.

________________________

Lindsay kuurasi työtasoa täysin voimin, vaikka Brycelle sillä ei ollut väliäkään.

"Lindsay, kuten tiedät... Minulla on tärkeää asiaa."

"Bryce, mitä aijot pyytää? Jos pyydät rahaa, olen pahoillani, minulla ei ole..."

"Eiei, nyt ei puhuta rahasta", Bryce vakuutteli. "Mistä sitten?" Bryce vilkaisi laskuja pöydällä, joiden eräpäivä oli mennyt aikoja sitten.

"Asunnostani. Tiedän itsekin kuulostavani kovin röyhkeältä tätä pyytäessäni...", Bryce mumisi, kunnes Lindsay keskeytti hänet. "Bryce, en voi valitettavasti myydä asuntoani sinulle..." "Ei, Lindsay, ole nyt vain hiljaa ja kuuntele. Minun täytyy valitettavasti pyytää saada asua saman katon alla. Kämppäkaverini ajavat minut pois kun heille selvisi mik... taisiis, niin he ajoivat minut pois. Maksaisin viikossa vaikka 500 jos haluat..."  "Kyllä se käy. Mutta selviän ilman viissatastakin, olet ystäväni ja minä autan sinua."

Luku 11: Kaikkien kaveri

Pöö kaikki. Hi. No, nyt mä tein sen. Musta tuntu kamalan kiireiseltä, ja piti lavastaa miljoona kohtausta ja luoda tsiljoona simiä. Ja kesäloma alko just, ja oon perin pohjin kyllästynyt taloon. No, siksi keksin yksinkertaisen ratkaisun. Skip, skip, skip. Skippasin kaiken, ja nyt aloitetaan, kun perijä aikuistuu. Mutta haniset, älkää vihatko mua. Olen laiska :----------------------D Aijuu, ja kerron hän - muodossa. Osan nimi tulee siitä, että Lindsay sai 'kaikkien kaveri' ruusukkeen.

Hrr. Kylmä kaakelilattia sai vilunväreet Lindseyn jalasta selkäpiihin asti. Tämän talon edellinen omistaja ei ollut ostanut lattialämmitystä.

 

Kokeillessaan veden lämpötilaa sormellaan nainen huoahti mielihyvästä - se oli tulikuumaa, tarpeeksi kuumaa saamaan kylmyyden irti kehosta. Laskeutuessaan ammeeseen kylmyys kuitenkin palasi, tällä kertaa tosin henkisesti. Lindsey valmistuisi, kaikki se kiva teini-iän sekoilu aika oli ohi, nyt oltiin aikuisia, ei pitäisi vaan sekoilla, mutta oltiinhan  vielä nuoria...

Tennareidensa tallatessa lattiaa mietti Lindsey kuumeisesti valmistujaisiaan.

Vaikka matka olisi pitkä ja se pitäisi kävellä kuumassa asussa, ei Lindsey voinut estää kasvoilleen pyrkivää hymyä leviämästä silmiin saakka.

Valmistumisen jälkeen Lindsey miettii pitkään ja hartaasti,  mitä pitäisi tehdä. Mille uralle santsata? Kokki hmm kelpaisi, samoin lääkäri, laulaja ja taikuri olivat myös unelmia... Äh, ihan sama, olisi paljon aikaa miettiä!

Kotiin päästyään ei Lindsey halunnut edes vaihtaa valmistujaisasuaan pois, nälkä oli pakottava. Se täytyisi saada pois alta. Salaattia tehdessään Lindsey mietti, minne tunkisi Raymondilta valmistujaislahjaksi saamansa nojatuolin - osasipa velipoika keksiä pöhköjä lahjaide-
oita!

Ruoan jälkeen jäi aikaa ottaa Snowball syliin. Lindsey oli hankkinut kissan hetimiten muuttonsa myötän - näin kylmä mökki keskellä aurinkoparatiisia tuntui saavan osansa loisteesta, jota Starlight Shores tihkui.

  
Kylmä lattia.

Mutta lämmin patja.

Unen tuloa ei voisi estää.

                                   ____________________


                                      

Aamiaista syödessään Lindseytä jännitti - aluksi hän veisi Snowballin eläinlääkärin tarkastukseen, sitten lähtisi itse karaokebaariin ja syömään.

Ja siinä hän nyt oli, Snowball olisi neljä tuntia eiläinlääkärillä, kokonaiset neljä, ja hän seisoi - hän seisoi toimettomana karaokebaarin edessä -,  säälittävää. Yht'äkkiä 'hei' keskeytti Lindseyn. Kohattaessaan päätään Lindsey mumisi jotain mmmhh:in tapaista ja kääntyi sitten kiusaajan puoleen.

Esiteltyään toisensa he jäivät vielä muutamiksi minuutiksi rupattelemaan kaikenlaista. Lindseyn seuralainen paljastui muuttaneensa tänne Twinbrookista, ja siitäkös Lindsey innostui - heillähän oli sama syntyperä!

Jonkun aikaa pulistuaan tuttavien tiet erosivat - kävi ilmi että mies oli menossa siskonsa häihin, ja siksi kiireinen. Lindsey ehti vielä kysyä ikää ja puhelinnumeroa, ikään kuin muka kehtaisi soittaa tuolle 22 - vuotiaalle herralle.

Lindsey jäi yksin pihalle, kunnes kuuli nuoren äänen huutavan jotain, ja päätti että olisi järkevää siirtyä ulos, ellei haluaisi ovea persuksille.

Nainen oli ilmeisesti huikannut jotain tarjoilijakollegalleen. Pian nainen tököttikin Lindseyn edessä. "Ööm... En tilannut mitään", Lindsey mumisi puolikysymyksen tarjoilijattarelle. "No et nih, mut toine tilas. Ota juoma!" "Ei tarvii huutaa..."

Lindsey kuitenkin tottelee, ottaa tarjottimelta juoman, joten tarjoilija kääntyy sisään mumisemaan jotain nuorista idiooteista. Lindsey tuhahtaa vain perään.

Itse asiassa drinkki oli oikein hyvä, joten Lindsey päättää etsiä sen lähettäjän.

Nainen sipaisee ujona housujaan ja päättää todella toteuttaa aikeensa, ystäviä kaivattiin kipeästi. Vilkuiltuaan nopeasti kadulle, aivan kuin karaokebaariin meno olisi laitonta, hän asteli sisään.

Hän muisteli pikaisesti tarjoilijan kertomaa nimeä, kunnes muisti ettei tarjoilija ollut kertonut, keneltä juoma tuli! Hän kuuli kuitenkin heti yläkertaan saavuttuaan huoneen nurkasta kutsun.

"Hei, maistuuks drinksu? Se makso sit viis simppas, hähöjhö...", humalainen kaveri käkätti. "Mikä ihmeen simppas?", Lindsey veti peliin julman katseen.

No, siihen Lindsey ei saanut vastausta, koska hän räjähtää ennen. "Ja mähän en kaipaa jotain humalaisia kännikaloja mulle tarjoilemaan 'simppaseja', että sa voisit painuu sinne missä pippuri kasvaa", Lindsey uhosi, mutta sitten livahtaa takaisin kuoreensa. Mutta kännikala on jo luikkinut tiehensä.

Äkäinen tarjolija tuli tauollaan kysymään Lindseyltä, pelaisiko hän kanssaan dominoa. Lindsey vastasi myöntävästi, ja loppuilta sujuikin mukavasti pelin ääressä, kunnes oli aika hakea Snowball kotiin.

                                                           ____________________________

Mehua.

Leipää.

Siis täysin puolin täydellinen aamiainen. Paitsi Lindseylle, joka keskittyi miettimään sitä miestä. Sitä...

Ruvettuaan syömään Lindseyn päässä pyöri mitä eriskummalisempia ajatuksia. Soittaisiko hän todella Mithunille? Tapaamisensa jälkipäässä Lindsey ja Mithun olivat vaihtaneet numeroita, mutta niille ei ollut vielä käyttöä. Se tapahtui eilen, Lindsey. Nainen yritti takoa päähänsä,muttei onnistunut kovin hyvin.

Laittaessaan astioita koneeseen Lindsey päätti tehdä sen. No, parempi katsoa kuin katua. Mutta sitä ennen vielä hieman epäröintiä...

Lindsey vetäisi kätensä yllättäen pois Snowballin tukiessa syliin. "Rauhallisemmin, säikähdin...", Lindsey mumisi mutta tietää, ettei sanoilla ollut vaikutusta.

Kissan painuttua tiehensä, Lindsey kaivoi puhelimensa esiin, ja odotti jännittyneenä tuuttausta. Kuultuaan miehen äänen tervehtivän lämpimästä, Lindsey nielaisi ja karisti äänestään ujouden. "Tosiko? No, kai minä olen voinut hyvin..."

 
Mutta miehen ehdotettua jotain Lindseyn mielestä kovin radikaalia, hän jää pureskelemaan huultaan. Miken karaokebaariin Mithunin kanssa? Kuulosti vaikealta. "Äh, en tiedä. Tai... mikäs siinä, en minä ole töitäkkään saanut..."

Rainbow - merkkisen pyöränsä selkään hypättyään Lindsey tunsi ajatustensa juoksevan villiä kehää, hulluna, pomp pomp pomp, pomppivankin, hän oli menossa Mithunia tapaamaan? Hän, kovaluonteinen tyttö, joka oli omaan kotiin muutettuaan päästänyt ujoutensa esiin - miten hänellä olisi pokkaa mennä BAARIIN?

Perille päästyään Lindsey huomasi jotain karmaisevaa. Miten hän saattoi unohtaa? Miten niin saattoi olla! Iver ja Thea olivat olleet 20 vuotta naimisissa, tulleet juhlimaan ja hän... oli unohtanut. Thea seisoi kauniina, upeassa mekossa, mulkoillen Lindseytä vihaisena. Hän oli unohtanut kaiken. Porukka seisoskeli muutenkin ärtyneenä - Iver seisoi vakavana kuin tikku.

Mithunin saavuttua Lindsey huomasi perheen siirtyvän sisätiloihin, joten Mithunin ehdottaessa karaokea Lindsey kieltäytyi ja pyysi saada nauttia aurinkoisesta ilmasta. Mithun katsoi nuorta naista alta kulmien - olihan se ymmärrettävää, Starlight Shoresissa oli aina aurinkoista -, mutta suostui pyyntöön jankkaamatta sen enenpää.


                                             _____________________________

Lindsey kumartui lyömään pallon, ja onnistuikin siinä. Mithun vilkaisi sivusilmällä tyttöä. Baarin jälkeen oli siirrytty 'jatkoille' Mithunin kotiin. Sieltä lähdettiin iloisin mielin, toivoen pitkää ystävyyttä.

Näihin tunnelmiin tämä osa jäi. Tavattiin mukava Mithun jee!