PROLOGI - Raskaana & jätetty

                                                                                                                                                                           Fann huokaisi, kun lämmin vesi klorisi kraanasta. Tuo kokeili suussaan erilaisia sanoja, jotka kaikki sopivat häneen. Teiniraskaana. Alaikäinen ja raskaana. Jätetty ja raskaana. Kalle - kumiankka kvaakahti, kun Fann astui sen päälle. " Anteeksi, pikku kaveri " , tuo kuiskasi kevyesti. Nainen jatkoi kevyää luetteloa elämästään : Olen Fann Nazari. Olen raskaana, ja 17. En ole suorittanut lukiota. Joudun varmasti lopettamaan koulun. Poikaystäväni Mark jätti minut. Vanhempani potkivat minut pihalle. Sydämeni on mäsänä. Ei töitä tiedossa.

Kylvyn jälkeen Fann siirtyi sängylle, ja tuon kädet koskettivat automaattisesti vatsassa kasvavaa pienokaista. " Jos Juha olisi täällä, Mark ois hakattu. " , nainen ajatteli. Juha oli ollut Fanin  poikakaveri, mutta eipä enää. Juha oli kuollut vuosi sitten liikenneonnettomuudessa. Fann tunsi kirpputori - patjan kovuuden, joka... Ei ollut pehmeä, mukava tai muutakaan. " Kun raha-asiat tulevat kuntoon mä niin muutan täältä " , tuo jupisi.

   Yht ' äkkiä Fann tunsi jonkin pyrkivän ulos. Hän kapusi pikaisesti sängystä, ja melkein liukastui askelmalla.Tyttä kavahti, mitätähän vauvankin olisi käynyt.... Tuo jatkoi juoksuaan kohti vessaa. Pahoinvointia tuo todella vihasi. onneksi tuon vastustuskyky oli parhaimpia, joten tuo ei sairastunut kovin usein. Ja vauvan synnyttyä tuolla ei olisi aikaa mihinkään sairauksiin.

Kun viimeisetkin oksennuksen rippeet tulivat ulos, Fann oli hiestä märkä ja tärisi. Hän oli puolituntia rukoillut vessassa oksennuksen loppumista, ja päätti lahjoittaa mahalaukkunsa pois vauvan syntymään asti. Ehdotus ei ollut kovin... No järkeenkäyvä. Nostaessaan päänsä pois pytyn yltä ja vetäessään vessan, Fann katsoi surullisesti kynttilää ja lyhtyä, jossa ei ollut tuikkuja. Tänne ei kuulemma saisi sähköjä. " Ai, mut tääl toimii vesi ? " , tuo olli nenäkkäästi kysynyt, mutta ei saanut vastausta. Niinpä Fann asui sähköttömässä mökissä. Piste.


                                       _________________________________

Fann vain itki, itki ja itki. Itki ja itki ja itki. Ja itki. Mark oli halunnut palata yhteen. Tai no lähettänyt tekstarin ' mulla on kiireellistä asiaa sulle. Tavataan kulmaravintolassa kolmelta. ' Aluksi Fann oli luottavaisena tälläytynyt ' tapaamiselle '. Mutta Mark oli kertonut, että Fann oli tuolle risu jota tuo ei tapaisi enää ikinä. Ja että Fann oli Markille velkaa henkisistä tuskista. Sitten mies oli vain jättänyt laskun maksettavaksi Fanille, ja häipynyt.

Fann tuijotteli pehmolelua, jonka oli ostanut tulevalle pienokaiselle. Yllään Fanilla oli äitiyspaita ja feikkifarkkusortsit. Koska ne olivat

a.) Venyvät
+
b.) Eivät farkkukangasta
+
c.) Äitiysvaate osastolta


Ne olivat siis ilmiselvät feikkifarkkusortsit.
Huomenna tytöllä olisi ultra. Tuo saisi tietää lapsensa kunnon, mutta sukupuolta tuo ei halunnut. Sen pitäisi olla mukava yllätys.

                                  ___________________________

  
Blúrolus, uusi Twinbrookiin saapunut vaateliike. Fann oli ajanut metrolla piitkän matkan vain päästäseen kyseiseen liikkeseen. Se myi nettikaupan mukaan ihania vaatteita. Fann oli juuri katsomassa kivaa villapaitaa, kun kuuli tutun äänen. " Kulta, ne ovat oikeasti hyviä. Ne ovat oikein Blúrolus merkkiä. Ne on hyvii, usko jo. Ne kelpaa sulle lahjaks, muruseni. " Ääni oli tuttu. Mark oli varmaan löytänyt uuden heilan. Ennen sen suurempaa ajattelematta Fann juoksi liikkeestä ulos.

Fann oli juossut läheiseen puistoon. Suihkulähteen solina rauhoitti mukavasti, linnut lauloivat ja perhoset lepattelivat verkkaisesti. Kasvit olivat puhjenneet kukkaan ja suihkulähteen reuna oli mukavasti auringon lämmittävä. Aamupäivällä olevassa ultrassa kaikki oli ollut hyvin, ja vauvan oli pitänyt syntyä noin viiden - neljän kuukauden päästä. Fann nojasi reunaan, ja sulki silmänsä. Kaikki oli ihan loistavasti.

Fann nappasi perhosen, ja alkoi lallatella riemusta. Piakkoin tyttö oli kyllästynyt penkillä istuskeluun, ja ryhtynyt pyydystämään perhosia. Kultaiset sitruunaperhoset pakenivat, mutta Fann ei tehnyt niille pahaa.

______________________________

 Fann mässytteli herkullisia vohveleita, joita tuo oli tehnyt aamiaiseksi. Vauvan piti syntyä pian, noin kolmen päivän sisällä. Supistukset ärsyttivät, mutta Fann antoi olla. Tuo ei halunnut lasta maailmaan, koska tuo pelkäsi epäonnistuvansa niiden kasvatuksessa. Mutta pian hän olisi 18.

" APUAA ! " , Fann huusi kurkku suorana kivusta. Tuo oli juuri syönyt, ja oli menossa tiskaamaan aamiaislautasensa, kunnes synnytys oli alkanut. Lapsivesikin oli tullut. Fann onnistui jotenkin kaivamaan taskustaan hälytyspuhelimen, painamaan sen ainoaa nappia ja zhup, ambulanssi olikin jo tulossa.

Fann oli silminnäkemättömän vihainen. Aivan, synnytys sujui hyvin, poika oli kunnossa. Fann nimesi pojan ensitöikseen Danieliksi. ( Mulla oli kaksi nimivaihtoehtoa, toinen pojalle, toinen tytölle. ) Mutta Mark oli valitettavastu rynnännyt sairaalaan pilaamaan kaiken. Mies oli huutanut kurkku suorana Fannin synnyttäessä, että pojan huoltajuus kuului hänelle. Ainoa asia, mitä Fann ajatteli hellästi oli Markin ulosheittänyt kätilö ja pieni ihme käsivarsillaan. Sen enempää selittelemättä Fann tilasi taksin kotiin.

Kuplat leijuivat ympäri kylpyammetta. Fann puhalteli, leikki Kalle - ankan kanssa ja yritti olla miettimättä Markin sanoja. Danielistahan Fann ei luopuisi. Alkurahaa tyttö oli saanut 1000 simoleonia, joten Mark sai halutessaan vaikka rahaa. Mutta ei, ei, ei koskaan Danielia. Tuo aurinko, ainoa plussa Fanin elämässä. Ja sitähän ei vietäisi... Ei ikinä.

Pitkän vaahtokylvyn jälkeen Fann pukeutui yöpukuunsa, ja nousi harjaamaan Pepsodentilla hampaat. Hinkatessaan tyttö katseli itseään peilistä. Tummat silmänaluset. Juuri pestyt hiukset samoilla sekalaisilla leteillä. Mustelma, joka peittyi hihan alla. Daniel alkoi huutaa, joten Fann huuhteli suunsa pikaisesti ja meni katsomaan mikä pikkuisella oli hätänä.

_________________________________

Tänään olisi Fanin syntymäpäivä. Hän tilasi lastenvahdin Danielille, ja meni kaupungille juhla-asussaan. Mutta juuri Kulmaravintolaan päästyään Fann ajatuksissaan mietti, mitä tilaisi ja törmäsi hyvin eriskummalliseen naiseen. " Uuh, ai anteeksi " , tuo kääntyi sanomaan naiselle. Mutta tuo ei näyttänyt välittävän. Juuri, kun Fann aikoi mennä sisälle, nainen kuiskasi epätoivon sanat.

" Poikasi... Poikasi kuuluu vielä joskus meille. "