Thea oli varannut itselleen ja Iverille rentoutusloman vuoristoon kahdeksi vuorokaudeksi. Kyllähän teinit siitä selviytyisivät, eikö niin?
"Ihan tosi, Lindsey. Vaikka vanhemmat miettii susta tän talon perijää, niin ei se tarkota et sust tulee semmone tolla asenteella! Ihan totta, oisit sekottanu ees mehun."
Pian Lindsey alkoi väittää kovaäänisesti vastaan. Huoh, huoh, huoh. Pojat tulivat toimeen keskenään, samoin tytöt, mutta Raymond ja Lindsey eivät. Alati leikkivät lapset keskeyttivät usein leikkinsä raivoisiin riidan ääniin.
Ruokapöydässä salamoi, mutta kaikki väänsivät onnetonta tekohymyä toisilleen, joka johtui vanhempien kaksosten riidasta. Välit olivat olleet rikki jo heidän täytettyään kaksitoista, eivätkä vieläkään parantuneet.
Lindsey lähti vielä Goldenin kanssa iltalenkille. Oikeasti koira oli tekosyy paeta - hän oli jättänyt kiltin 'kotona kuudeksi' mailman kaus taakseen, ja pyöri jo pahoissa piireissä. Tupakkaa ja alkoholia nuorinaisen alku oli jo maistellut, ja pyörikin pahassa jengissä. Kukaan ei tiennyt totuutta, paitsi Golden - kesken lenkkimatkojensa Lindseyllä kun oli tapa höpötellä koiralle kaikenlaista, myös syvimpiä salaisuuksiaan.
Raymond yritti kovasti keksiä sisaruksilleen, Johnnylle ja Novemberille epätöivoisesti tehtävää. Kaikki seisoa nököttivät keittiössä, kunnes November pihahti "katsottaisiinko kotivideo?"
Ja mikäs muukaan, kuin Lindseylle-opetetetaan-kävelyä, kotivideo. Kaikki hiljentyivät, tosin Raymond ajattelemaan, eikö katsottaisi vaikka kauhuleffa, mutta ei sellaista sopinut ehdottaa noin pienten seurassa!
Lindsey käveli kauniissa auringonlaskussa ympäri Starlight Shoresia. Vasta muutaman vuoden ikäisenä hänet oli viety pois Twinbrookista. Starlight Shoresin valtava huvitalo kaikkine koreuksineen ei tuntunut oikealta, ei kodilta. Vaikka Lindsey ei sitä ikinä kellekkään paljastanut (lukuunottamatta Goldenia) hän oli kotivideon suurkuluttaja.
Kotiin päästyään kahvi laitettiin porisemaan, ja Lindsey sai äkillisen ystävällisyyspuuskan, ja kysäisi kaikilta haluavaisitko he kahvia, mutta eihän ne mammanpojat sitä tähän aikaan litkineet.
Kahvin juotuaan Lindseylle tuli hoppu - hän ei ollut tehnyt algebran läksyjä! Mutta väsy oli oi, oi niin kova ja olisihan aamulla aikaa... Nyt vain nukkumaan.
Sänkyyn kavutessaan Lindsey mietti jotain virkistävää. Ah! Tanssiaiset! Joiden ajankohdasta ei ollut tietoakaan...
Ennen unta Lindsey ehti vielä haaveilla mallinurastaan parin posen kanssa.
______________________________
Kroooh, pyyyyh... Koko Nazareiden talo nukkui, jopa vahtikoira Golden oli simahtanut. Mutta pitkäkyntisen harmiksi ja Nazarien onneksi taloon oli asennettu varashälytin. Tietysti.
Varashälytin lähetti tietysti viestin poliisiasemalle, ja heti eräs mies tulikin pelastamaan Nazarien päivän, tai siis aamuyön.
Raymond oli järkyttynyt. Koko jupakka johtaisi siihen ettei hänestä varmastikkaan tulisi perijää, hän ei ollut ollenkaan huolehtinut talosta, oumaigaad.
No, sinivuokkoja ei tälläkertaa onnistanut ja rohmu onnistui pakemaan, vaikka poliisit saapuivatkin tällä kertaa paikalle.
No, eihän kukaan enää unta saanut, joten ruokaa popsimaan vaan! Lindsey oli tosin yhä untenmailla, kuten tavallista...
Iltapäivällä Lindsey yritti keskittyä biologiaan, mutta ruoan jälkeen ajatukset harhailivat helposti. Lisäksi häntä harmitti - matikan kokeesta oli tullut nelonen. Aivan, täydellistä.
Kun Lindsey sai läksyt tehtyä, koki Raymond tilaisuutensa tulleen. Hän päätti kopioida sisarensa läksyt. Biologia tuotti hankaluuksia, mutta siinä Lindsey oli haka - oikeat vastaukset tulisivat helposti.
Sinä päivänä, kun vanhemmat palaisivat kotiin pelasi Lindsey railakkaasti uusinta hevospeliä - Lindsey oli heppahullu henkeen ja vereen.
Raymond paheksui sisaruksiaan - koulun alkuun oli puolisen tuntia, Lindsey rämpytti jotain meetwurstipeliä ja kaksoset leikkivät hippaa.
"Haahaa, ota kiinni vaa!" Mutta Novemberin hymy hyytyi, kun Iver ja Thea seisoivat ovella, ja kokivat talossa aikamoisen kaaoksen.
Kun vanhemmat saivat lapset hätistettyä koulubussiin, Thea päätti kokeilla pienoa. Yleensä bänditilan soittimiin ei koskettu pikkurillilläkään, mutta bassokin oli maksanut kuusi tonnia, joten hän halusi käyttää niitä ennen kuolemaansa.
Iver taas päätti viettää aikaa Goldenin kanssa, sille ei ollut niin haleja ja pusuja herunut, lasten kun piti opiskella, ei olisi aikaa koiriin.
Kun talossa ei alle kouluikäsiä lapsia ollut, Iver päätti sanoa suorat sanat tuolle miehelle, joka katseli häntä aina siivotessaan yli kulmien - potkut tuli, nyt olisi aikaa pitää kämppä siistinä, ja Theallekin aina flirttailut mies olisi poissa.
Koulun loputtua, Raymondin jäätyä jälki-istuntoon, hän oli jäänyt kiinni Lindseyn läksyjen kopioinnista, päätti Lindsey viettää aikaa erään luokkalaisensa kanssa.
Ja sen hän tekikin - kaunis talo, mukava poika. Tosin hän oli joutunut ostoksille, mutta pyysi Lindseytä tekemään oloaan kotoisaksi.
Hiippaillessaan kohti uima-allastilaa, hän päätti tehdä pikapikaa läksyt jotta voisi keskittyä uimiseen, uikkarit olivat alla.
Thea oli löytänyt uuden tavan pimputella pienoa. Kun Lindsey luurasi kaverilla, ja Raymond oli
jälki-istunnossa koululla, ei ollut sitä tavanomaista riitaa joka häilyi koko talossa ja oli hyvää aikaa pimputella pianoa.
Kun ei ollut illallista, päätti Iver lämmittää vanhaa ruokaa ja jutella lapsilleen. "November ja Johnny, heimitäkuuluumeneekökoulussahyvin?" Iver papatti yhteen pötköön, hän tajusi, ettei juttele paljon lapsilleen ja se sai miehen kauhuisaksi.
"Ihan ok..." November ja Johnny katsoivat toisiaan - olisiko Iverin höpötyksestä pitänyt jotain selvääkin saada? "Ai, sepä hyvä!"
Sillä välin Lindsey oli pulahtanut uimaan - ketään ei näkynyt eikä kuulunut, ja kello oli jo puoli kahdeksan - ja Lindsey halusi uida, ei uima-allas omalla pihalla ollut yhtä hieno kuin kaverin!
Mutta olihan se tylsää uida yksin, ja olo oli tunkeileva. Hän ei ymmärtänyt tuttavansa sanoja. "Minun täytyy mennä kauppaan, voit tehdä läksyt ja pulahtaa uimaan, tulen pian." Mutta kello oli jo puoli yhdeksän, joten Lindsey alkoi pienin äänin hiippailla kohti ulko-ovea.
Ohitettuaan maassa läksyjä tekevän tuttavansa Lindsey huudahti nopeasti lähtevänsä kotiin päin. "Mutta.. Odota! Uimaan tai tehään pirtelöt tai siis mennään uimaan ja tehään pirtelöt!" Pah, jätkä oli outo. Mutta Lindsey ohitti pojan viileästi.
Oli kova kiire.
Myöhemmin illalla kömpiessään sänkyyn, Lindsey mietti, mitä kummallinen kaveri oli tarkoittanut. Miksi hän oli aluksi häipynyt, mutta kohdellut tyttöä myöhemmin kuin kukkaa kämmenellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti