Lindsay oli aamulla ärtynyt vähän kaikille, joka johtui siitä ettei päänsärky ollut lakannut. Lindsey oli lisäksi saanut Mithunilta haukkuja kämppänsä ulkoasusta, joka potutti. Kritiikkiä inhoava nainen ei kuitenkaan kestänyt sitä, vaan kutsui sisustussuunnittelijan paikalle. Jostain kumman syystä hän oli saanut kerrossängyn, mutta mikäs siinä.
Alas päästyään ja jäätelön käpäliinsä saatuan kaikki oli paremmin. Mangomeloni maistui ihanalle. Sisustussuunnittelija oli ostanut jäätelökoneen, nammnammm.
Kun kello läheni viittä ja Mithun ilmoitti lähtevänsä töihin, Snowball nukkui ja no - tv:tä ei ollut, Lindsay päätti tarkastaa rodeoladon. Ennen hän ei ollut sielä käynyt, se oli kaupungin pahamaineisen baari.
Paikka vaikutti kuitenkin aivan normaalilta, simin simiä ei näkynyt. Lindsay asteli pidemmälle, kiersi sermin taakse ja huomasi naisen.
Nainen istui jalat ristissä kuluneen nököisessä tuolissa ja hymyili, ikään kuin asiakkaat olisivat erittäin harvinaisia. Toisaalta, maanantai-iltana monikaan ei istuskellut baarissa. Ennen kuin Lindsay ehti istahtaa nainen pomppasi ylös.
"Hei! Olen Miina, baarimikko ja kykyjenetsijä. Minulle aina tullaan juttelemaan, jos halutaan keikalle tai pyritään näyttämään kykyjään." Miinan iloinen asenne hämmästytti, mutta Lindsay puristi naisen kättä.
Lindsay kertoi ujoudestaan huolimatta haluavansa esiintyjäksi, ja Miina antoi puhelinnumeronsa, jotta he voisit joskus vaikkapa kahvitella ja jutella, löytyisikö Lindsaylle paikkaa showmaailmassa, salamavalojen räiskeessä. Miina ja Lindsay tulivat muutenkin juttuun. Kesken keskustelun ovi kävi ja kumpikin kuunteli korvat hörössä.
Puolen tunnin kuluttua Lindsay tajusi olleensa totaalisin väärässä. Maanantai-ilta oli täydellinen bailausilta, kunhan oli myöhä. Rodeoladon pahamaineisuus näytti käyvän toteen, siellä oli jotain, joka ei vaikuttanut normaalilta.
Nainen halusi tutustua illan aikana moniin kasvoihin, mutta törmätessään Bryce Savageen Lindsay tunsi ilon kuplivan sisimpäänsä. Mieshän oli komea! Harvoin törmäsi tuollaisiin kivoihin kundeihin, joten kun Bryce pyysi Lindsayta illanviettoon, hän suostui.
Bryce sai Lindsayn heti alkuun nauramaan, mutta Lindsay uskoi näkevänsä miehen suussa... hampaat. Eikä tavalliset sellaiset. Mutta suu sulkeutui niin pian, että hän uskoi kuvitelleensa koko jutun.
_______________________________
Parin päivän kuluttua Bryce - jonka kanssa Lindsay myös oli vaihtanut numeroita -, soitti. Hän pyysi Lindsayn pitzalle, valtavaan luksushuvilaan jossa asui kämppistensä kanssa. Lindsay heitti päivän lehden käsistään tarjouksen kuultuaan - hänellä olisi deitti, miksi siis keskittyä postiin -, ja vastasi suostuvansa.
Illanvieton päätyttyä Brycea ei suuremmin Lindsay kiinnostanut, hän ilmoitti bileidensä alkavan ja siksi naisen kuulemma täytyi lähteä. Loukkaantuneena hän kuitenkin käveli ikkunan luo.
Ikkunalle päästyään Lindsay vakoili juuri alkaneita juhlia. Bryce seisoi vaivaantuneen näköisenä nurkassa, kunnes katosi jonnekkin. Lindsay kuuli juoksuaskeleita, mutta keskittyi katsomaan Johannaa (Lindsay oli sivumennen tavannut naisen rodeoladossa), vaikka juoksuaskeleet vain voimistuivat.
Yhä tiiviisti sisään tuijotellen hän kuuli vierestään huvittuneen ja ärtyneen äänen, joka kuului Brycelle. "Varmaan kiva vakoilla toisten juhlia, jos pyydetään lähtemään." Lindsay mumahti Brycen kääntyessä.
Lindsay väänteli käsiään, Brycen tuijottaessa naista.
Nainen painoi kämmenensä yhteen. "Anteeksi, Bryce... mutta... no, teit ilkeästi. Jospa unohdetaan koko sotku." Bryce myöntyi, pyysi anteeksi ja kutsui jatkamaan juhlia. Lindsay totesi ettei se valitettavasti kävisi, ja käännähti.
"Aika ironista, että asuin ennen Brycen naapurissa..." Lindsay mietti vilkuillessaan pimeää kotitaloaan, sielläkin pitäisi joskus käydä ja pyytää anteeksi. Joskus.
Kotiin päästyään Lindsay tunki kätensä jääkaappiin, ja alkoi etsiä suklaalevyään. Kun oli ihastuneena ja suruissaan, suklaa keksi kyllä ratkaisun.
____________________________
Seuraavana aamuna Snowball maukui surullisena, ja Lindsay ärtyi. Simfest alkaisi kohta, hän haluaisi nähdä sen. Nainen käveli kylmäkatseisesti kissan ohi.
Simfestin alkupuhe oli über tylsä, juontaja paasasi jokaisesta esiintyjästä viitisen minuuttia.
Jälleen kerran Lindsay hämmästyi. Mitä hänen siskonsa November täällä teki, koulupäivän aamuna? Tuittupää November ei ollut, hän oli urheiluhullu ja sai hyviä arvosanoja, mutta kello läheni kymmentä ja koulu oli alkanut yhdeksältä.
Ensimmäinen esiintyjä oli akrobaatti, hänenkin suussaan näytti vilahtavan jotain kummallista.
Seuraavan esiintyjä oli kai laulaja, mutta nainen kulautteli koko shown ajan vettä kurkkuunsa, eikä laulanut kuin minuutin.
Kolmannella oli rytmitajua, ja hän oli jopa hyväkin.
________________________
Lindsay kuurasi työtasoa täysin voimin, vaikka Brycelle sillä ei ollut väliäkään.
"Lindsay, kuten tiedät... Minulla on tärkeää asiaa."
"Bryce, mitä aijot pyytää? Jos pyydät rahaa, olen pahoillani, minulla ei ole..."
"Eiei, nyt ei puhuta rahasta", Bryce vakuutteli. "Mistä sitten?" Bryce vilkaisi laskuja pöydällä, joiden eräpäivä oli mennyt aikoja sitten.
"Asunnostani. Tiedän itsekin kuulostavani kovin röyhkeältä tätä pyytäessäni...", Bryce mumisi, kunnes Lindsay keskeytti hänet. "Bryce, en voi valitettavasti myydä asuntoani sinulle..." "Ei, Lindsay, ole nyt vain hiljaa ja kuuntele. Minun täytyy valitettavasti pyytää saada asua saman katon alla. Kämppäkaverini ajavat minut pois kun heille selvisi mik... taisiis, niin he ajoivat minut pois. Maksaisin viikossa vaikka 500 jos haluat..." "Kyllä se käy. Mutta selviän ilman viissatastakin, olet ystäväni ja minä autan sinua."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti