Luku kolme :
Hirveää. Hirveää ! Fann huusi päässään. Hän oli suostunut kahdeksi yöksi sukutilalle. Mutta talon isäntä oli matkalla korkeimman kilparatsun kanssa, ja takalautumille tai huipputalleille ei Fann Nazari edes pääsisi. Että hänellä oli jo nyt hirveä ikävä lapsiaan ; pikkuista Thea - tyttöä ja potraa Daniel - poikaa. Mutta kaksi yötä selvittäisiin varmasti.
Piakkoin Fann kutsuttiin alakertaan syömään aamiaista. Eilen nainen oli ollut niin väsynyt, että oli vain naattina mennyt yläkertaan nukkumaan. Nyt hän näki upean lukunurkan, keittiön, olohuoneen ja ruokasalin.
" Tuo on Joycen paikka. " Kuului ääni Fanin vierestä, kun hän oli istuutumassa. " Ai, anteeksi.. Mikä nimesi on ? " , Fann kysyi ja nousi kiireesti söpön pojan vierestä. " Minä olen Kristian, tallipoikana. " , mies vastasi leikillään. Mies tai poika, Fann ei tiennyt. " Olen Clarisse Hamenoum. Hän on äitini Sasha Hamenoum, Joyce on tallityttö joka lähti isän mukaan viemään Boomia kisoihin ja hän on tallipoika Kristian, Joycen paikan vieressä. "
Lopulta jokainen istui missä parhaaksi näki, ja aamiaishetki saattoi alkaa. Oli lettuja hillon, yrttien ja omenan kanssa. Juomaksi oli kaakaota, lattea, espressoa ja vettä, ja kolmea mehua. Ruoka oli oikein herkullista ja Clarisse pölötti ilkeästi Fanille. " Kuulin äidiltä, että muutit uuteen kotiin. Siellä on kuulemma koinsyömä ovi ja huoneesi on kellarissa... " Mutta Fann ei välittänyt.
" Niin, on parasta että.. " Kristian selitteli tallilla myöhemmin. Kamalan kateellisen Clarissen oli Sasha pakottanut lukemaan kanssaan koululäksyjä, tytöllä olisi huomenna koulua. " Mutta, varasimme My Dreamin sinulle. " Kristian kertoi. " Se on tuossa... "
" Hei, My Dream. Minä olen Fann Nazari, ja sinä olet ihana... " Fann puhui totta. Hevonen oli komein koskaan näkemänsä, ja sen kaviot kopistelivat pahnatonta lattiaa.
" Se on itserakas ja ylpistyy helposti liikaa. " , Kristian totesi silitellessään mustan hevosen päätä. Jos aamiaispöydässä Fann oli oikein ymmärtänyt, musta hevonen oli Kristianin oma. " Tule, mennään pihalle. "
" E - eikö näitä sidota kinni ? " Fann kysyi ääni väristen. Vaikka My Dream oli kiltti, se oli vähän.. Arvaamaton, varmasti. Kuten kaikki hevoset. Entä jos My Dream karauttaisi pois ja Fanin pitäisi maksaa hevonen ? Hrh, hirveää. " Ei, ne on ihan kilttejä " , Kristian totesi ja tönäisi hevostaan poispäin itsestään.
___________________________
" Mm... Minulla on hyvä leffa mukana, haluat varmaan katsoa sen.. Voidaan ratsastaa huomennakin... " , Fann mutisi epätoivoissaan. " Älä pelkää, otan kiinni jos putoan. " Kristian virnisti. " Et sä voi, mä oon jo maassa sillon " , Fann panikoi.
Ihan hyvin menee, ihan hyvin menee, aina menee ihan hyvin. Niin Fann halusi ajatella, mutta panikoitunut nainen onnistui sen sijaan vain säikyttämään itsensä. Hän käänteli ja väänteli ohjista, piti istunnan huonona ja huusi suorastaan apua.
_______________________
Fann ponnisti alas My Dreamin selästä. Aurinko laski jo taivaanrantaan, ja Kristian nappasi hevosten ohjat ja Fann juoksi takapuoli kankeana sisälle.
Haaveileva Kristian tuijotteli Fania. " Kivat lasit " , hän tokaisi. " Uh köh köh. Kaivoin ne komerosta muuttaessani " , Fann sanoi haaveilevasti. Oikeasti hän oli hieman ihastunut tallityöläiseen. " Hyvää keittoa " , nainen tokaisi kun ei keksinyt mitään muutakaan sanottavaa. " Minäkin pidän kurpitsasta..." Nainen totesi, ennenkuin siemaisi taas uuden lusikallisen.
_______________________
" A... Ai hei ! " Fanin aamu oli saanut vauhdikkaan käänteen, kun Egyptiläinen, se joka tilasi maalauksen tiedusteli Fanilta asiaa. " Vauva on syntynyt. Tyttö, Thea. Olen nyt pari päivää sukutilalla - " * hermokasta näpertelyä * " - mutta se kyllä tulee aikanaan. Ai.. Jaa... Joo, tottakai... " Fann pukeutui ja lopetti puhelun.
Vilkaistessaan ikkunasta hän näki tuon mustan hevosen ja Kristianin hyppäävän. Kristian ohjasi aluksi kavaletit, ja sitten muurin ja lopulta tuplaesteen. Liian pian Kristian kuitenkin nousi alas satulasta ja alkoi taluttaa hevostaan talliin.
Myöhemmin aamiaispöydässä Fann kyseli kaikenlaista Kristianilta lettujen lomassa, ja sai tietää miehen olevan 19, ja että hevonen todella oli tuon oma ja sen nimi oli Black Angel.
" Hyvää kahvia. " " Niin. " Keskustelu oli tylsää, kunnes Fann kysyi mitä tehtäisiin. " Aluksi mennään maastoon ja illalla katotaan se sinun leffasi " , Kristian kiusoitteli. " OK " , Fann totesi ja nousi pöydästä.
" Kuule, Fann. Minulla on ongelma, ja tarvitsen apua... " , Johnny tokaisi kesken harjauksen. " Minkälaista ? " , nainen kysyi. " Vakavaa. Se Clarisse, hän on kuusitoista ja sinkku. " Voi ei, nyt se tulee. Hän tarvitsee apua vietelläkseen Clarisse - limanuljaskan ! " Niin.. " , Fann vastasi katauden turruttamalla äänellä. " Hän on ihastunut minuun ja minä en. "
" Kristian, älä ole varma, vaan hae jo satulat. " Fann helpottui, hän tunsi pientä ihastusta Kristianiin mutta ei kyllä ikinä kertoisi tunteistaan.
" Kristian, tämä ei tunnu samalta kuin ennen. Satuloitko väärin ? " , Fann kysyi mieheltä, kun tuo kiristi satulavyötä. " Ei, vaan istut väärinpäin neiti Mörri " , Kristian hohotti ja nousi satulaan.
___________________
" Kristian ? "
" Mhm ? "
" Tavataanko joskus, sen jälkeen kun olen kotona ? "
" OK " Miehet, ei niistä saa romanttisia millä ilveelläkään, Fann totesi kääntyessään kotiin.
Loppumatka mentiin ravia, jota Fann osasi jo aika hyvin, vaikka oli ratsastanut vasta kahdesti...
...Tai ainakin melkein. Joka tapauksessa My Dreamin askeleet olivat niin pehmeät, ettei Fann ehtinyt muuta ajatellakkaan.
" Sasha järjestää huomisen lähtösi kunniaksi hienot illalliset. Minä hoidan hevoset, sitten levitellään yhdessä heinät ja mennään vaihtamaan vaatteet " , Kristian totesi yksinkertaisesti. Niimpä Fann nousi takapuoli kankeana satulasta ja lähti kohti lähitarhaa.
Kristian kertoi tallipojan työstä. Hän oli kuulemma myös jockey, mutta halusi ottaa vieraat vastaan joten toinen tallipoika Jimmy lähti jockeyksi Boomin ja Sashan miehen kanssa matkoille. Kristian oli kuulemma korvia myöten täynnä Clarissea ja tuon ällöttävää lepertelyä. Piakkoin kaksikko menkikin sisälle juhlimaan.
" Ja siis, kun.. Ja.. " , Sasha pulisi ja pälisi juhlapöydän vilkkeessä, jossa istui iso joukko muitakin. Nainen yritti saada täydellisenä emäntänä keskustelun käyntiin, ennen kuin hodarin syönti alkaisi. Jos ilmapiiri olisi silloinkin vielä vähän kankea, ns. juhlista tulisi tylsät, ja sitähän ei Sasha suvainnut. Fann tunsi olonsa häpeälliseksi mekossaan, joka paljasti hiukan liikaa, varsinkin kun pöytäseurue katsoi enimmäkseen häneen.
" Ihanaa hodaria ! " , Fann mumisi suu täynnä ruuan murusia. Sasha kyseli Clarisselta paria hissantehtävää, jotka tyttö enimmäkseen osasi. Syötyään kolmikko päätti mennä katsomaan elokuvaa ja Sasha jakamaan iltaruuat.
Yht'äkkiä, varoittamatta Kristian kietoi kätensä Fanin ympärille. Nainen päästi pienen hymyn, kunnes huomasi tapahtuneen. " Ei, irti ! " , hän huusi kovaa ja nousi sohvalta.
Paniikissa ainut mitä Fann keksi tehdä, oli juosta yläkertaan, lukita ovi, painaa kasvot tyynyyn ja itkeä.
______________________
" Lupaa soittaa hänelle. " Oli seuraava aamu, ja Fann lähtisi sukutilalta takaisin piakkoin, ja ikävä kyllä Kristian oli pyytänyt Sashaa antamaan puhelinnumeronsa tytölle. Ja, no Fann lupasi soittaa. Joskus.
__________________________
Viikon kuluttua Fann oli jo tottunut rytmiin. Sasha oli antanut naiselle rahaa mukaan, joten hän oli päättänyt totaalisesti muuttaa tyyliään uudestaan. Hän otti hiuksenpidennykset, tekokynnet, osti uuden asun ja vähän ruokaa. Elämä oli palannut mallilleen. Ainoa huolestuttava asia oli se, miten toimittaa maalaus Egyptiin.
Fann tiesi, ettei asiakas olisi ikuisuutta tyytyväinen. Mutta nyt Fann oli ollut juuri liian monessa paikassa, ja halusi vain jäädä kotiin.
Pian Fann pukikin, ja mietti mitä haluaisi syödä. Vohvelit olisivat varmaan maukkaita, hän mietti.
Ja pian ne jo paistuivatkin halvassa uunissa. Fann raotti uuninluukkua, ja kevyt, lämmin vohveleiden tuoksu tulvahti taloon.
Fann oli hieman harmissaan, kun sai kattaa kuluneen pöydän vain itselleen. Perheruokailut olivat naiselle mukavia, tosin ei aamuisin - aikaiset herätykset olivat pahinta mitä Fann tiesi.
Tiskattuaan Fann päätti syöttää vielä Danielin ja sitten ottaa torkut, koska oli väsynyt kamalan valvomisensa jäljiltä. Pikkuinen - Thea huusi niin kovaa öisin, että Fann kuuli sen jopa kellariin asti ja oli useaan otteeseen noussut ylös.
Kävellessään lastenhuoneeseen hän katsoi Thean kehtoa. Sasha oli antanut lapselle jonkun lelun matkaan, joka oli risa mollamaija. Fann olisi luullut sen olevan esimerkiksi hieno hevospehmo, mutta nainen oli pysynyt vaiti.
" Olet varmaan jo nälkäinen, tule mennään syömään " , Fann hellitti Danielille, kun tuo päästi pienen huudahduksen.
Kun poika sai puuron eteensä, oli ihan eri ääni kellossa. Daniel mättöi sitä suuhunsa hirveät määrät kerrallaan, eikä välittänyt äidistä.
Joka oli laiskana mennyt ottamaan torkut.
______________________
Arki oli normaalia Nazareiden talossa. Fann vei roskia ja hoiti lapsiaan, mutta samalla selaili erittäin mielenkiintoisesti työpaikkailmoituksia. Hän vilkaisi kaihoisasti taulua seinällä, jossa oli leima siitä, miten Fann oli päässyt erityislukioon ja huippuoppilas. Sitten se riivatun raskaus tuli ja pilasi kaiken. Fann ei koskaan saanut uutta taulua, jossa lukisi että hän olisi suorittanut lukion.
Päivät kuluivat samaan tahtiin. Pikkuhiljaa ne muuttuivat kuukausiksi...
... ja lopulta vuosiksi.
Iltapäivä oli aluillaan, ja se tuntui tärkeältä, koska huomenna Daniel menisi kouluun. Fanin elämä oli puuroutunut sekavaksi mömmöksi, johon kuului uusien taulujen maalaus, lasten hoito ja se jokapäiväinen helvetillinen töiden haku. Duunia ei vain löytynyt, hienoon lukioon pääseminen ei riittänyt, se kun pitäs suorittaa loppuun. Fann taisteli pohjalla, yritti hellittää, muttei onnistunut.
" Joka tapauksessa ", Fann mietti värejä valitessaan, " Tänään Daniel täyttää seitsemän. Mikään ei saa pilata juhlaa, ei mikään.
" Voi, olisivatkohan siniset ilmapallot olleet parempia ? Vai liilat ? Ja huomenna on koulua, voi kauhistus... " , Fann hermoili kauheasti. Samassa ovikello soi eikä aikaa perääntymiseen enää ollut.
______________________
Thea näpräsi palikoita. Juhlat olivat onnistuneet hyvin, sinne oli tullut Sasha, Clarisse, Kristian, Danielin frendejä ja mummi-Mira. Daniel oli saanut paljon lahjoja, sängyn, lipaston, paidan, piirrustusvihon ja lahjakortin Ikeaan, jolla saisi sitten työpöydän kun Thea kasvaisi.
Daniel ja Fann söivät vielä iltapalaksi täytekakkua, joka oli oikein maistuvaa.
" Mutsi, mä meen nukkuun. " , Daniel sanoi ja kääntyi kohti lastenhuoneen ovea. Fann tiskasi yhä.
___________________________
Aamu nousi hiljaa, kuten Danielkin. Vaikka kello oli vasta puoli kuusi, poika kömpi jo nyt sängystä ja jätti kalapeittonsa ja vaaleansiniset lakanat unholaan. Oli ihanaa, lämmintä ja rauhallista. Fann nukkui. Ja ennenkuin Daniel huomasikaan, koulubussi tööttäsi... Miten...
Fann laittoi kylpyvettä valumaan. Daniel oli koko aamun toitottanut kouluun menosta, että Fann oli käskenyt turpansa tukkia ja koulubussiin patistellut. Ikävä kyllä, juttu oli niin. Fann oli korviaan myöten täynnä laiskaa Danielia, toisin kun Thean ei tarvinnut tehdä mitään, mutta se selittämätön Daniel, odotti vaan paasausta.
Ja kokoaamun Fann vain siivosi...
... Ja siivosi.
Kun oli aika syödä pikakeittoa, kello oli jo yksi ja Danielin koulubussi juuri lähdossä koululta. Niinpä Fann vain otti puhelimen käteen, valitsi oikean numeron, pyysi erään tutun pikimmiten paikalle ja juoksi kellariin maalaamaan.
Daniel joutui vielä juoksemaan narisevaa ja keikkuvaa siltaa, ja se oli ainoa kotitie. Kumpa ei tapahtuisi enää yllätyksiä...
yhtään. Piakkoin tyttö kuitenkin esittytyi Mirellaksi ja Daniel juoksi portaat alakertaan.
" Mutsi, minne oot menos ? " , Daniel kysyi. Fann pakotti itsensä halaamaan Danielia. " Ostoksille, tarviin uuden asun. Mutta uh köh köh, tuo Miranda - " " Mirella... " , Daniel huomautti. " - Mirella katsoo peräänne pari tuntia. Palaan pian, jääkaapissa on leipää... "
Niinpä poika meni tekemään läksyjä kuluneen ruokapöydän ääreen, Mirellan hoitaessa Theaa. Pikkuista, suloista Theaa...
Joka nauraa hekotti hulluna. Aluksi tyttö oli pelännyt Mirellaa ja tuon tukkaa, mutta totuttuaan ilo oli ylimmillään.
Läksyjen jälkeen Daniel meni syömään. Voileipä oli hyvää, mutta miksi joku Mirella oli kotona ? Ennen äiti oli välittänyt vain ja ainoastaan lapsistaan, mutta nyt...
Niin varmaan. Daniel kuvitteli taatusti omiaan, entä jos Fann vain tarvitsi uusia vaatteita.
" Sitte se juttu alko. Mirella oli meil yötä päivää. Mä ostin sille makuupussin. Sitä se tarvis. Koulu meni hyvin. Mutta se juttu vaivas mua. Fann oli öitäki poissa. Paniikki tuli. Yks päivä kaikki kuitenki muuttu. Se tuli kotiin iha normisti. Iha OK kaikki. Mut sil oli mukana joku... mies. "
Kristian, Fann ja Daniel söivät iltapalaa. " Saisinko esitellä, Daniel ; tässä on pitkäaikainen poikaystäväni Kristian. Hän on töissä tätini sukutilalla, ja siellä on hänen hevosena. Kristian muuttaa meille, ja menemme varmasti vielä joskus naimisiinkin. " Fann lausui sanat hyvin virallisen kuuloisesti. Kristian oli juuri saapunut taloon, ja Danielia harmitti : täydelliselle lauantaille piti tulla täydellinen loppu, pojan kaverin piti tulla yökylään. " Mutta siis " , Fann jatkoi " Hän on uusi isäpuolenne. Ja vapaalla. Töistä. Hoitaa Theaa päivisin. Eli minä... Alan etsiä töitä paljon aktiivisemmin. " Piste i:n päälle. Fann menisi töihin.
Fann ei kuitenkaan saanut töitä. Se nostatti kotiäidin imagoa ; nainen siivosi, siivoisi, kokkasi ja siivosi. Daniel hoiti Theaa ja leikki tytön kanssa, koska Kristian - valitettavasti, ainakin Danielin mielestä - hoiti tyttöä innolla. Fann piti kotiäidin roolistaan, koska sai pusuja ja hellittelyjä Kristianilta. Nainen mietti jo hääpuvun valintaa, vaikkei pariskunta ollut edes kihloissa. Ja olihan jo hääpäivä sovittu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti