Luku 4 - Tahdon
Eli. Täst edes luvuille tulee nimet, ja tuskin on vaikeaa arvata mitä tässä luvussa tapahtuu. Tässä keskitytään pääasiassa lapsiin ja niiden tunteisiin. Kyllä rakastan Theaa ja Danielia ♥ Ja tietysti Kristian ja ah niin ihana Fann saavat toisensa, sumuisessa Twinbrookissa... Ja ideana olisi, että nyt neljän vuoden ikäerosta huolimatta lapset menisivät suunnileen " samaa " tahtia.
Ilta hämärsi jo. Daniel tai Thea eivät kumpikaan ymmärtäneet, miksi häät haluttiin järjestää tiistaina - lapsilla olisi koulua myöhään. Mutta hoitaessaan sormuspojan rooliaan, Daniel ei voinut väittää häitä rumiksi. Aurinko laski kauniisti, ja värjäsi kaiken punertavaksi. Rauhallinen musiikki soi taustalla, ja morsian oli kaunis helmenvaaleassa asussaan. Daniel ojensi sormukset parille, ja meni istumaan.
Sitten oli Thean vuoro. Nuori neito oli varttunut kauniiksi ja upeaksi lapsuusajoiltaan, ja meni seisomaan aikuisten eteen, todeten " Onnea. Toivottavasti avioliittonne on pitkä ja onnellinen. " Ja sitten Theakin palasi istumaan.
Kun vihkivalat oli annettu, oli jo ehtinyt laskeutua hennoinen hämärän verho. " Tahdon, Fann Nazari, kautta koko maailmani elää vierelläsi, toimia hyvänä isäpuolena ja hoitaa arjen ylä - sekä alamäet kanssasi. "
" ... Tahdon. "
Ja aivan, kuin taivaasta olisi satanut onnellisen parin päälle sydämiä.
Riisit heitettiin, hääkakut leikattiin, syötiin, tanssittiin. Juhlat olivat hyvät. Mutta pian lapset menivät nukkumaan ja tuore pari vaihtamaan mukavampaa ylle. Fann meni suihkuun, ja Kristian makuuhuoneeseen.
" Oi, Kristian ! " Fann syöksyi halaamaan miestään, joka oli järjestänyt ihanan yllätyksen. Koko makuutila oli täytetty kynttilöillä, ja niitä oli vaatekaapin päälläkin. Joidenkin seassa oli ruusunlehtiä.
" Fann kulta. Tiedän, ettet - " , Kristianin puhe keskeytyi. " EI. En halua sitä enää koskaan, en Danielin ja Thean isän takia. En. "
" Mutta... "
" Voin... "
" Ehkä... "
" ... Yrittää. "
_____________________________________________
Kun kello oli noin kymmenen, unelias Fann heräsi. " Voih, en ehtinyt saattaa lapsia kouluun " , hän totesi. Päivä kului kuitenkin rattoisasti.
" Onkohan Kristian jo herännyt ? "
No, Kristian oli jo herännyt. Ja koska hääkakusta oli jäänyt yli puolet, sitä syötäisiin aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi.
Iltapäivä koitti nopeasti. Fann vilkaisi kalusteita, jotka Kristian oli hankkinut ; vessa oli kuulemma hirveä ja kaipasi uudistusta. Eli Kalle-ankka olisi pieni, ruma koriste. Hyödytön. Fann vilkaisi kelloa ; pian olisi iltapalaverin aika, joka pidettiin aina ennen päivällistä.
Juuri silloin Thea nousi tuolista läksyt tehtynä. Tyttö inhosi iltapalaveria ; siinä rangaistiin tai esitettiin tyhmiä ideoita.
" Fann-kulta. Voisimmeko lähteä lomalle ?" , Kristian kysyi. Lapset tulisivat pian, ja sitä ennen ideaa oli ehdotettava. " Mennään Egyptiin, kun saan mun maalauksen valmiiks.. Sinne se pitäs toimittaa..: ", Fann mumisi epäselvästi.
Thean olo oli epämukava. Sohvalla oli 3 paikkaa, joten aina Thea käänsi ruokapöydän tuolinsa ja istui. Aina. Thea.
" Lomalle. Olemme lähdossa parin kuukauden sisällä sinne. Lomalle Egyptiin, kun koulussakin on kesäloma... " , Fann selitti. " Mitä ?! MEILLÄ ON RAHAONGELMII, MUTSI ! EI ME MINNEKKÄÄ EGYPTIIN PÄÄSTÄ ! " , Vihainen Daniel hyppäsi sohvalta.
" Meillä on rahaa. Kristianin työ on hyväpalkkaista. " Fann selitti Danielille, kun he aterioivat. Lopulta poikakin myöntyi, ensin vastahakoisesti mutta myöhemmin jopa innokkaasti.
Myöhemmin lapset olivat menossa nukkumaan. " Mä en luota Kristianiin. Hei usko mua. Sä oot ekal, mä oon neljännel. Mä oon vanhempi. Se on kaksnaamanen. Mut Egyptiin mä haluun. " , Daniel selitteli itsevarmana.
" Jaha. Vihdoin meidän ongelmat on tiessään, ja nyt sä syytät Kristianii. Ja mä oon fiksumpi ku sä. "
" Eti vaa lennokkuutta näille kaksnaamasille puheilles. Ei kiinnosta. Mä meen nukkuu. "
" Kukaan ei tajuu mua. "
" Mä meen maalaa, vie sä pyykit. "
" OK. "
_______________________________________
Kristian pelaa pöytäfutista, teeskennellen nauttivansa vaikka on tylsissään. Lapset ovat koulussa. Kristian ei tiennyt, edes pitivätkö he hänestä ; Thea oli kaikille uusille viileän kohtelias ja no.. Daniel. Ei pojasta voinut sanoa juuta tai jaata. Fann maalasi. Yhä. Vaikka se Egyptiloma - juttu vei aikaa, niin ei se tarkottanu et Fanin pitäs maalaa yötä päivää.
Ja tässä se tulos nyt oli. Kristian oli vaatinut omaa tilaa, omin sanoin " hengailuplacee meille koville kundeille ". Mut eihän Daniel siellä aikaa viettäny. Ei tietenkään.
Fann osas kyllä olla. Kristian oli parhaansa tehny, muttei nainen muuttanut sukutilalle tai suostunut edes omaan taloon lapsien kanssa Ei, se halus asuu täällä.Kristian takasti naista, mutta tuo oli... tyhmä. Siis älyllisesti.
Ikävä kyllä Fann ei suostunut ostamaan telkkaria, ees halpaa tuohon mökkiin. " Muuta sitte yksinäs poikamiesboksiis, hengailuplacees " , Fann oli sanonut ääni täynnä ivaa. Niimpä Kristian joutui menemään päärakennukseen katsomaan TV:tä.
Kristian inahti, kun lopputekstit tulivat tuon lempielokuvasta esille. Päivä oli siis ihan surkea, ja nyt viel lempileffa loppu.
Fann siivosi. Se piti tehdä aina, aina ennen maalausta ja se oli kurjaa. Siivous. Kurjaa, tosi, tosi kurjaa. Hinkatessaan pesusienellä lavuaaria Fann mietti kuitenkin tulevaa lomaa innolla.
Hiukan ennen ruokaa Fann meni vielä maalaamaan. Nainen ei tiennyt, minkä taulun Egyptiläinen halusi - kaikki tähänastiset olivat vain harjoituksia.
Kristian oli saanut tehtäväkseen leipoa kakun ja pestä pyykit. Mies ei tiennyt, mistä yht'äkkinen siivous- ja leipomistarve hänen vaimollaan oli, mutta koska televisiotakaan ei voinut katsoa 24/7, piti tehdä jotain kotitöitäkin.
" Minulla on asiaa, olen koko aamupäivän tehnyt eräänlaista listaa. Kerron siitä loput ruokapöydässä " , Fann selitti innoissaan.
Kun lautaset olivat tyhjät, Fann rykäisi Danielille.
" Joo, mä meen kattoon telkkaa " , Daniel tulkitsi rykäisyn nousukäskyksi. Poika ei vielä aivan erottanut rajaa, mikä kulki vihan ja ystävällisyyden välissä.
" Istu alas ! " Fann korotti hieman ääntään.
" Yleensä, Thea ja minä hoidamme kotityöt. Nyt on niin, että ne hoidetaan tasapuolisesti. Joten Thea ja minä menemme juttelemaan eräästä ideastani, tiskatkaa te. " Fann totesi ja nousi pöydästä.
Thea hihitteli sängyllään. " Äiti, mä haluisin liittyy sitte 5 vuoden päästä yhteen kerhoon, mut kun mä kysyin Kristianilta se sano ei. Se kerho ois tosi kiva, ja sinne vois liittyy kolmetoistavuotiaasta seittemäntoistavuotiaaseen, sen vois lopettaa millon haluis ja se kestäis lukion loppuun. "
" Se ei varmaan maksa mitään ? " , Fann varmisti.
" Ei. "
" No eihän siinä ole mitään ongelmaa, tottakai saat liittyä ! "
" Kiitti äiti, sä oot paras ! "
Ja pian väsähtänyt Thea nukahti sänkyyn vaatteet päällä.
" Menen maalaamaan " , Fann totesi sohvalla istuvalle Kristianille.
" No et kuule tasan tarkkaan mene ! Istu alas ! "
" Kuinka sä kehtaat tulla morkkaamaan mua ja Danielia ? Kuinka ? " , Kristian totesi vihaisena.
" En morkkaa. En vain kestä, että teillä on joku hengailuplace, luulet sä sen kuulostavan coolilta ? Se on vaa yks tyhmä mökki, jossa sä istut yksinäs ? "
" Sitäpaitsi, me naiset joudutaan aina tekee kaikki kotityöt, AINA ! Että tuki vaan se levee turpas ! "
" O- olen pahoillani jos susta tuntuu siltä.. Anteeks.. "
Sinä yönä Fann oli hyvin tyytyväinen nukkuessaan.
____________________________________________________
" Mhm "
" OOTA ! OOTA ! PUUTUN, PUUTUN, PUUTUN ! " , Thea huusi. Hän oli myöhässä koulubussista, joka lähtisi pian. " ODOTTAKAA! "
" Kuka kiels laittaa kellon soimaa ajoissa ? " Edellä oleva Daniel pilkkasi.
Nazareiden sisarukset olivat ainoat bussissa. Heidät haettiin ensimmäisenä ( aikaisin herätys ) ja heidät tuotiin kotiin viimeisimpänä ( myöhäisin kotiinpaluu. ) He olivat ainoat utualueella asuvat, sillä vähaosaisten millä majaili juoppoja.
He saivat kuitenkin istua aina tunti 15 minuuttia bussissa, jolloin he söivät jotain ja tekivät vikoja läksyjä, sillä aikaa kun bussi kiersi ympäri Twinbrookia, ja sen pikkukylät. Ei se ollutkaan niin paha asema tulla eka haetuksi.
Fann siivoili ja maalasi koko päivän.
... Myöhästyminen bussista
____________________________
" Tulkaa kello 19. Moikka ! " Thea oli kärttänyt äidiltään lupaa pyjamabileisiin, joihin tulisi kaksi kaveria.
Kelpaakohan tää asu ? Ei on, pakko vaihtaa, Thea mietti jo sadannen kerran.
Poikamiesboksissa oli vilinää ja vilskettä, kun Kristian oli antanut jockeyn työstä saamansa ( toki vanhat ), kypärän ja ajolasit.
" Ja se kuollut merimies himoitsi nuoren tytön lihaa... "
" Ja nyt se on saapunut Twinbrookiin ! " , Thea lopetti kavereilleen kertoman kauhutarinan.
Fann tuli piakkoin pizzalaatikon kanssa. Kristian katsoi telkkaria, josta tuli sumopainia.
Lapset söivät pizzaa ja juttelivat tulevasta discosta, mutta pian oli aika painua unten maille.
Nukkumapaikasta tuli kiistaa, joten Thea meni huoneeseensa, Sara nukkui olohuone/keittiössä, ja Esteri nukkui ulkona. Outoja kavereita sattui Thea omistamaan.
Kristian ei ollut tiennyt yökylästä mitään, mutta hän oli ollut kellarissa loppuillan, joten mies ei luonnollisesti tiennyt tytöistä. Häntä ärsytti aamuinen herätys ja se, että hevostilalle oli 8:n tunnin ajomatka, eli työt sujuivat työmatkoilla. Hän odotti Egyptin reissua, koska inhosi tunkkaisia junamatkoja Simsjunan - sisällä.
______________________________________
Kristian tuskaili. Hän oli eilen ostanut kahvikoneen, koska sitä ei ollut, ja monimutkainen sininen vempele vei kamalasti aikaa, ennen kuin vaalea kuppi täyttyi höyryävän kuumalla aamukahvilla. Kristian väänteli niskojaan - ne olivat jumissa - muttaa hierojaan ei tuhlattu lomamatkaan säästettyjä ropoja. Nyt oli aika olla vain ja nauttia Twinbrookin ihanasta aamusta ja höyryävän kuumasta aamukahvista ; ihanaa myöskin.
" Kääk ! "
Kristian ei ollut huomannut sinisen makuupussin sisään kaivautunutta tyttöä, joka tuhisi unissaan. Pian kuului vessan vetämisen ääriä ; Fann ei ollut vielä hereillä, eikä lapsetkaan - talossa olisi tunkeilijoita. Kristian mietti itsepuolustusasentoa, kunnes kovat, jämerät askeleet kuuluivat, korkokengät selvästi kopisivat.
" Teil on kauheen kylmän lattiat, piti kengätkin pukea ", kuului kauhistelava ääni. " Mä oon Esteri, Esteri Elmumäki. Ja pyjamabileissä tyttäresi - anteeksi, tytärpuolesi Thea Nazarin luona. Sinä olet ? ", tytön ääni oli vaativa, mutta ystävällinen. Samassa Fann tuli Kristianin taakse ja kaatoi kupin kahvia.
" Kulta? ", Kristian aloitti varovasti.
" Niin? "
" Mikä tämä outo party juttu on? "
" Annoin Thean pitää pyjamabileet. Tarjosin Saralle, Thealle ja Esterille pizzaa. "
" Eli heitit rahat puille paljaille? "
" En. "
Äänekäs tuhina ja makuupussin rullaamisen ääni keskeytti kevyen riidan.
" Huomenta Fann! ", tokaisi kepeä, hieman haukotteleva ääni. Minun ja Esterin pitää lähteä nyt, menemme samaa matkaa. Kiitos pizzasta! " Ja pian Sara meni pukeutumaan ja marssi ulos talosta.
" Kulta, anna anteeksi. Saat huolehtia toki Thean pyjamabileistä yksinkin... "
Thea tuli tiskaamaan. Hän suunnitteli karkaavansa ; hän oli eilen kuullut Kristianin haukkuvan häntä hemmotelluksi penikaksi yksinään, joten ei kiinnosta. Thea pikaisi huoneenseensa ja ulko-ovesta samaa vauhtia ulos.
" Poika? "
" Mhm? "
" Hengataanko tänään poikamiesboksissamme? "
" OK. "
Thea tiesi mitä teki. Retkeilijän varusteet olivat mukavat ja lämpimät, ja Thealla oli suuria suunnitelmia. Aluksi hän mietti minne menisi, kunnes keksi oivan paikan.
Thea juoksi, sydän pamppaillen rinnassa. Sumu löi kasvoihin painostavasti, mutta oli tärkeää päästä kaus kotoa ennen kuin olisi liian myöhäistä. Huppari oli lämmintä fleece - kangasta, sukat paksut, kumppareissa villavuori ja patikkasortsit mukavat. Niissä oli valtavat taskut, joissa oli hiukan hedelmiä evääksi, jos nälkä yllättäisi.
Thea halusi hieman omaa aikaa, ja tutkia Twinbrookia. Hän oli kiinnostunut biologian tunnilla kerrotuista perhosista, ja halusi itse pyydystää sellaisen. Niimpä hän pakkasi mukaan taskuihinsa lasipurkinkin.
Luonnossa oli myös kuulemma harvinaisia kivi- ja eläinlajeja, joita sai rauhassa tutkia. Mutta sitä ennen piti mennä kivaa siltaa. Siinä missä Daniel pelkäsi sen narinaa, Thea rakasti. Sisarukset olivat kuin yö ja päivä -, Thea tai Fann eivät kumpikaan olleet keksineet, miksi heillä oli ihan eri väriset hiuksetkin.
Joskus joku pieni soutuvene lipui hiljaisuudessa sillan alta. Niitä hetkiä Thea rakasti, ja ryntäsi aina ottamaan kännykällä kuvan. Tyttö rakasti valokuvausta, mutta vanhemmat ( etenkään Kristian ), eivät suostuneet ostamaan kameraa. Tytön haluama oli kallis, mutta hyvä ja pian hän etsisi sen jostain käsiinsä...
Kun Thea oli perjantaina kysynyt missä oli perhosia, hän oli saanut neuvon, ' alhaalla sillan lähellä. ' Ja todentotta, paikka kuhisi värikkäitä perhosia joita pyydystää.
Eniten Thea piti kauniin turkooseista. Se oli tytön mielestä hieno väri. Kaikki oli turkoosia ; meri, taivas, kauniit perhoset. Thea huokaisi hiljaa.
" Pyydystän vielä yhden oranssin, ja sitten voinkin syödä. Tiedänkin jo loistavan paikan siihen... ", Thea totesi nälän kaivertaessa tytän sisustaa ahkerasti.
Mutta aluksi Thea juoksi upottavan suon läpi, kohti kauniita näkemiään kiviä. Ensin voisi varmaan kyllä kerätä ne, ja sitten syödä sen ekan hedelmän...
Keltanen ja liila löytyivät.
Ite pidän liilasta :d
Mutta nyt, on aika tutkia lisää metsää...
Thea oli löytänyt pusikosta ongen. Oikeastaan se oli lammessa; Thea oli heittänyt sen liian kovaa, liukastunut märkään ruohoon ja onki oli lentänyt lampeen. Uskomatonta, että joku halusi hylätä hienon ongen... Okei, perutaan sana hieno. Se oli ihan kiva, muttei kylläkään paras, siitä oli raaputtunut puuta irti ja ties kuinka kauan se oli seissyt mätänemässä pienen lammen laitamilla. Mutta kelpo onki oli, kyllä siihenkin varmasti ihan normaalisti kala tarttuisi. Syöteiksi Thea oli kaivanut märästä, aamutihkun jäljiltä siis todellakin märästä, ruohikosta matojakin.
Mutta nyt, nyt oli aika keskittyä vain kalastukseen.
____________________________________________________
Iltahämy värjää Twinbrookin kaatopaikkaan erilaisia värejä. Haisevat jätekasat nököttävät paikallaan ruskeassa ruohikossa, ruostuneet portit narahtelevat kevyessä tuulessa ja talo, se pieni, autiotalo on vain. Yleensä kaatopaikalla ei ole tähän aikaan kukaan, paitsi kodittomat kaivamassa ruokaa / tavaroita. Mutta hekin ovat etsineet paikan nukkua, paikan jossa ei lemua näin hirveästi...
Twinbrookin kaatopaikka on tosiaankin _kaato_paikka. Alun perin kaikille jätteille oli omat kasat, mutta simit eivät noudattaneet puhtauden pidon ja lajittelun sääntöjä, ja kasvoi tämä.
Thea huokaa. Hän ei ymmärrä, miten tässä kävi näin. Yhdestä jätekasasta löytyi onneksi makuupussi. Thea oli retkellä, mutta harhaili hieman kauemmas, ja yht'äkkiä hän eksyi. Juosten päämäärättömästi monia kilometrejä, hän päätyi hortoilemaan kaatopaikalle suruissaan. Itkua nieleskellen Thea päättää aloittaa ruuan etsimisen ; ja aivan, jätekasoista.
Eniten Theaa karmi Maryamalen hauta. Sen jälkeen kukaan ei ollut uskaltanut Maryamalen ex - kotiin yhdys autiotaloon.
Tarina oli Theasta hirveä.
Romukasaa penkoessaan Thea löysi kaikenlaista. Ja jos tyttö oikeassa oli, kasasta lyötyi sukellusvenenen putki. Ruokaa ei ollut, grillin kansi tosin -, mutta seitsenvuotias ei osannut ruokaa laittaa. Harva uskoi Theaa seitsenvuotiaaksi. Nuori neito varttui pikavauhtia ja oli älyllisesti neljäsluokkalaisten tasolla. Koulussa Thea oli suosittu ja luokkansa priimus. Ystäviä oli paljon - osa jopa vähän vanhempiakin, kuten Esteri.
Thea oli siis hyvin tyytyväinen tämänhetkiseen koulutilanteeseensa ; kokeista tihkui kymppejä ja ysejä ja joulutodistus oli ollut loistava.
Thea pyyhkäisi kämmensyrjäänsä kyyneleen. Romukasoista ei löytynyt ruokaa. Pieni epätoivon kyynel vierähti poskelle. Thea tunsi olonsa kylmenevän. Sehän selvä, lämpötila laski hyvin matalalle yön ajaksi.
Omituista kyllä, kun kyyneleitä oli itketty rupesi väsyttämään. Thea kaivautui vahvasti homeelta haisevaan makuupussiin.
" Thea, syömään ! ", Tismalleen samalla sekunnilla Thean nukahtamisesta kaikui äidin levoton ääni. " Tuletko jo ? " , Fann kysähti hiukan kovemmalla äänellä. Nainen tutki koko talon. " K-Kri-Kristian, Thea ei ole kotona. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti