Luku 6 : Kiinni jäit, Thea!

Twinbrookin yövalot valaisevat siltaa. Joki hohtaa kuunhämyään. Thea tilasi taksin isänsä osoitteeseen - toivottavasti hän ei jänistäisi.

Mutta, ennen sisälle pääsemistäkään tyttö jänistää, ja hyppää vanhan taksin kyytiin, joka ei ole edes lähtenyt. Syynä on osaksi myös rakennuksen epäilyttävä muoto.

                                                           _____________________________

Thea seisoo kuistilla hiljaa, puhua pukahtamatta. Iverin koti ei ole täydellisempiä paikkoja, mutta poika soitti Thealle - joka vastasi hieman hämmentyneenä -, ja pyysi apua läksyissä. " Hei, tule, mennään minun huoneeseeni. "

Thea istahti tuolille, tuntien olonsa hieman epämukavaksi. Iverin huone on todella pieni, eikä siellä ole edes työpöytää. Huoneessa on kuitenkin käytetty ihan mukavasti sinistä.

Iver itse istuu sohvalla, kädet farkuillaan. Tukka harottaa joillain söpöllä tavalla, huppari on yhä yllä ja kaulahuivi kiedottu rennosti kaulalle.

" Hei kuule, oli mulla muutakin asiaa. Mä mietin vaan, et haluisitsa tulla leffaan maanantaina, ku siel pyörii yks hyvä... "

Thea innostuu niin, ettei riemulla ollut rajaa, mutta hän piti kuitenkin kaiken suhteellisissa mitoissa.
                                             ________________________________

Rakkaus. Miksi kaikki oli niin vaikeaa? Miksei ollut sitä oikeaa välimuotoa, ystävyyttä? Miksei voinut vain ihastua, teeskennellä että vain ihastui? Silti sydäme oli hajalla, kun elokuva loppui. Kun popcornit oli syöty, ympyrä oli täysi. Nyt olin täällä, oloni yksinäisempi kuin koskaan. Silmäillessäni Iveriä en voinut uskoa, että jotain niin ihanaa saattoi olla. Että - luulin - luulin tosissani vain ihastuvani Iveriin, mutta kyseessä oli jotain muutakin. Peliin oli puuttunut myös ystävyyden tunne -jota rakastin -, tunne nähdä Iver - vaikka olimme viettäneet vain hiukan aikaa yhdessä, tukiopetus oli vaihtunut halailuun.

Mutta kun kuulin poliisiauton äänen, tiesin kellon ylittäneen virallisen kotiintuloajan. Kuvittelin pääni päälle pienen sydämen, joka mureni pala palalta, kun tajusin saavani vanhenpieni vihat niskaani. Olisin tuottanut pettymyksen kaikille, paitsi Danielille, rakastin veljeäni enemmän kuin vanhempiani ja olimme todellisia sisaruksia.

Niinpä en sanonut mitään kun äiti rupesi huutamaan, ettei Nazarien kuulu sekaantua poliiseihin, että se oli halveksuttavaa ja alhaista, että turmelisin kaikkien maineen tekemällä näin.

Vietin kiltisti aikaa koti-arestissa. Fann tosiaan sai mitä halusi - hän päätti, että kahden kuukauden ajan olisi kotiopetusta, ja en saisi siis mennä kouluun.

Tapaamaan Iveriä.

Sain puheluita, yritin selittää tilanteen, joka oli kaikin puolin outo.

Kotiarestista päästyäni sovin huomiselle lauantaille treffit ravintolaan Iverin kanssa. Mutta sitä ennen kävin kaupungilla perjantai-iltana, ja poikkesin kampaamoon. Sainkin heti haluamani hiusvärin, ja kätkin sen Kristianin hoitoaineen sekaan. Mies - tai tallukka -, no jokatapauksessa hän meni täysin sekaisin, ja tuli yht'äkkiä alasti kirkumaan olohuoneeseen " taivas, kuka tämän teki ", ja sitä hoettuaan hän ryntäsi takaisin kylpyhuoneeseen. Sinä iltana nauroin itseni uneen.

Seuraava aamu tuli nopeasti, ja huomasin herätykellon pirinän keskeltä olevani melkein myöhässä. Laskostin tanssiaispuvun - siis sen vanhan - sängylleni, koska halusin näyttää upealta Iverin silmissä. Uuden tanssiaispuvun olin ostanut jo aikoja sitten.

Mutta oliko edellisistä tanssiaisista tosiaan vuosi? Kyllä, oli. Ja Danielkin oli - vihdoin - päässyt Jurvaan, simsmaailman - okei, ainakin Twinbrookin arvostettuinpaan lukioon. Oloni oli sekava, joten keskityin puuterin laittoon.

Danielin pehmeät huulet suutelivat minua, hyväilivät, tekivät kaikkensa suudellakseen minua parhaasti. Lukuisien puhelinkeskusteluidemme aikana olimme tavallaan hypänneet jo seurustelusuhteeseen.

Ruokakin oli erinomaista, varmasti ravintolan parasta. Istuimme lähellä katua, kevyellä tiilipohjalla. Olin levoton, koska olin luvannut Kertulle, parhaalle kaverilleni että hän saisi viettää kanssani aikaa yökyläilyn merkeissä. Tiesin jo, mitä tekisimme - juoruaisimme silmät, tai siis korvat päästämme.

Ja toden totta, Kerttu tulikin lupaustensa mukaisesti puoli seitsemältä. Me juoruiltiin - oikeest tiiät säki sen Marin uuden kaumpaukseen? YYYYYY!

Daniel hypähtää sängyltään. Hän kuuli Kertun heleän, kimakan äänen viereisestä huoneesta. Kerttu, hän oli tyttöön niin pihkassa!

Niin mun broidi rupes sit kesken kaiken flirttailemaan Kertulle, ja kysy sitä niihin tansseihin. Kerttu katsoi Danielia c'moon people tyyliin, mutta ei sanonut mitään. Nyt ne sit menee tanssiaisiin yhessä, tosi hurjaa, eiks niin?

Kerttu oli ainoa, joka halus syödä ruokansa lautasilta. Kyllä sen ruoan kanssa olikin tekemistä, tilattiin pizzaa. Ite Kerttu jopa halus tiskata lautasensa. Mutta pian painuttii nukkuu, toki kuiskailtiin eka ikuisuus.

Daniel painoi käden rintaansa vastaan ja katsahtaa Kerttuun. Poika oli äsken kirjoittanut päiväkirjaansa tyttöön ihastumisestaan, ja lukenut sen ääneen.

Mut sitä ei ois kannattanu tehä, koska mä olin hereillä.

                                        ______________________________

Mä olin onnellinen. Suorastaan lensin kohti kotiinvievää taksia. Iver ja mä... me oltiin ihan sairaan läheisii, ja tanssiaisten toinen kuningaspari! Toinen oli yhä Daniel, ja Kerttu, joka oli kesken juhlien pyytänyt Danielia seurustelemaan kanssaan ! ! ! Ihan sairaan mahtavaa, ne tajus vihdoin sopivansa yhteen. Mä rakastin mun elämää, suosiontäytteistä, mahtavaa elämää jossa oli pieneen kuplaan suljettuina Kerttu, Iver ja Daniel. Tuskin maltan oottaa, et Iver ja mä muutetaan yhteen. Me sovittiin se jo... hehe, tiiän, lapsellista.

Yhtenä päivänä olin tulossa harrastuskerhon - oikeestaan kässäkerhon kokoontumisesta. Oli jo pimeetä, ja mun pitäs varmaan paahtaa puoleenyöhön jotain ranskan kuninkaast kertovaa esseeta. No jesjes, ei kiinnosta. Mut sitte, sainkin iskun takaraivoon.

Kun mä sitten seuraavan kerran heräsin, huomasin olevani tuijotuksen alaisena jossain vieraassa huoneessa.
" Hei, mä oon Mark. Kunnia tavata teidät vihdoinkin, neiti Nazari, olen iloinen asiasta ", mies tervehti. " Tämä on uusi tukikohta, jouduimme muuttamaan poliisin päästyä jäljillemme. Toinen vanki pääsi siirron yhteydessä karkaamaan, ikävä kyllä. Olisi mukavaa, että pääsisit samaan paikkaan missä äitisikin oli, mutta laputas nyt nukkumaan. "

Tottelin, ku mut johdatettiin johonkin huoneeseen ja istuin sängylle. Ei mun unelma, todellakaan. Mun unelmassa oli kissa, Iver, mä ja jotku kolmoset. Se oli mun unelma, ei joku haiseva selli jossai Markin tukikohdassa.

 

Hieman myöhemmin mut talutettiin siihen vanhaan huoneeseen, jossa se johtajaurpo oli kertonu olevansa Mark. Tuijottelin siinä istuvaa tyyppiä silmiin, ja mulle selvis kuka se oli - toinen vanki. Meidän eteen oli laitettu kakkupalat, en tiennykkää saavani jtn herrojen ruokaa tääl.

Kun söimme, kyselin hieman kaikenlaista häneltä. Kysyin ketä täällä on töissä, ja hän kertoi että 6, mutta yks nukku takapihalla, ku ei riitä tilaa.

Täällä oli kuulemma keittäjä, joka teki herkullisia asioita, esim tän kakun.

Sitte yks turvamies.

Nuori, 20 - vuotias sihteeri, joka sai kunniapaikan nukkua samassa huoneessa Markin kanssa...

Itse Mark...

Sitte turvamies, joka oli siivoojaan ja kolmannen turvamiehen kaa lähteny ettii sitä karannutta, vihreeihosta vankii.

" No, Mark on tietty sun isäs, joka kaappas mutsis toiseen majapaikkaan n. 15 vuotta sitte. "

Mä olin pyörällä päästäni, mun isä kaappaaja ja kreisi idiootti?

Ikävä kyllä mä en saanu toisesta vangista jotain kunnollista turvaa, koska se suuttu ja huus mulle helposti.

Takapihalla oli kaunis puutarha, jossa mä oleilin usein palvomassa aurinkoa. Siellä oli palmu, kukkapenkki ja vaikka mitä lehtiä. En ollut löytänyt vielä erityistä kutsumustani, kuten ruuanlaittoa, soittimen soittoa, puutarhan hoitoa tai vaikka maalausta, mutta puutarhanhoito vaikutti hyvältä.

Joskus  toinen vanki tuli mukaan, mutta hän ei saanut uikkareita eikä mitään. Tajusin, että minua arvostettiin enemmän, mutta halusin päästä takaisin kotiin - kai minua etsittiin jo?

Myöhemmin sinä päivänä Mark pyys jutella mulle. Tai, no oikeestaan pakotti, miten sen nyt ottaa. Se kerto, et olin ollu tääl tasan 4 viikkoo, ja en huomannukkaa ajan kulua. Ei tää todellakaan ollu siis lähelläkään mukavaa, mut ei tääl pystyny laskee aikaakaan.

Myöhemmin menin selliini, ja huomasin yöpöydälle asetettujen kirjojen kanssa tällä kertaa sanomalehden. Vilkaisin otsikkoa.

                                                    THEA NAZARI YHÄ KATEISSA
Tasan kuukauden poissa ollut tyttö on aiheuttanut järkytystä. Keskiviikkoiltana kadonnut, ja yhä kateissa. Kaipaamista osoitetaan joka suunnalta, ja etsinnät jatkuvat yhä...

Olin lehden luettuani kamalan turhautunut, siinä puhuttiin minusta, ja etsintöjen epätoivosta. Huomasin, ettei ovea ollut - outoa kyllä, lukittu -, eli voisi mennä sihteerin pakeille.

Marssin sihteerin pöydän eteen. Nainen nappasi hameeltaan olemattoman likahiukkasen, ja kun vaadin päästä toisen vangin luo, hän lähti heti saattamaan.

" Voi, usko jo, Thea. Sinun täytyy tehdä se, minä en voi. Kuinka monta kertaa minun täytyy selittää, ettei se toimi! Minussa on jäljitin, ja ylihuomenna sinuunkiin asennetaan sellainen. Karkaa vielä kun voit! Niin, tuo punainen tappi, sillä ovi aukeaa, muut asiat olen salakavalasti jo onnistunut siitä peukaloimaan. Mene! " Kuuntelin hiljaa, kuinka Blu - hän pyysi minua kutsumaan itseään Bluuksi - käski paeta. Jäljitin ei houkutellut, joten pinkaisin juoksuun, ja lähdin etsimään bussipysäkkiä.

Ei tule ikävä.

________________________________ ( joo, enivei tämmösii sekavii pätkii... )

Mutsi oli ollu jo tokalla kuulla, ku mä palasin. Nyt se saatto pyöräyttää kersansa ulos millon tahansa. Kristian osti sille rennon äitiysmekon, ja hellikin kokoajan sen pehmeää puuvillakangasta. Tai vaavii, mut enivei.

Yks päivä se sit päätti kattoo televisiosta rumat ja pelkurit, koska kauniit ja rohkeat olivat loppuneet. Sitte se alko synnyttää, ja mä olin tietty ihan woow, pikkusisko tulos maailman, cool!

Kristian taas panikoi hulluna, ja huus täyttä häkää. Joopa joo, tooosi kova jätkä.
                                      
                                             

Suutelin Iverii, joka pussas takas. Kaikki oli ihan hyvin, oli mun ja Danielin tuplasynnärit, koska kumpiki lähti nyt opiskelemaan. Ja siinä sitte kaikki katto, ku Minna vihdoin sai nukuttuu, nii oltiin rättipoikki. ( Minna on mun siskopuoli ), no enivei menin kakkujen luo.

Ku olin puhaltanu, Daniel teki sen.

Pari päivää myöhemmin Daniel katto mua. " Minna ei vois saada parempaa huonetta, tää on ihana! ", se pojanlurjus Daniel kehaisi. MÄ olin sisustanu siskolleni huoneen, ku kukaa muu ei halunnu.

" Onnee, pieni valmistujaislahja ", sano Daniel ja ojensi mulle paketin, jos oli hiirvee hattu.

Ja mun siskon huoneessa me tehtiin se, valmistuttiin tulevaan elämään.