Luku 5 : Vihdoinkin
Parin päivän ' karkumatkansa ' jälkeen Thea oli saanut hulluudenpuuskan kuntoilla ja liittyä partioon. Joka päivä ainakin kolme kertaa oli tunnin pituisen jumppatuokion aika.
Itkevä ja likainen Thea oli lopulta löytänyt takaisin kotiin, eikä omistanut enään pienintäkään ajatusta itsenäiselle elämälle. Kun joutuisi itse hankkimaan ruokansa ja nukkumaan kaatopaikoilla, tuntui koti - jopa Kristianin kanssa -, paremmalta.
Eräänä kylmankirpeän syysaamun hetkinä Daniel mumisi jotain unissaan. Poika nukkui sohvalla, koska hän halusi katsoa myöhään televisiota, ilman lupaa, muiden nukkuessa. Thea oli vieläkin hieman kireänä veljelleen ( vähän kaikesta ), muttei inissyt. " Nyt on lauantai ", poika kauhisteli kun Thea jumppasi taas.
" Tuu jo, aamiainen on valmis. "
Kristian haaveili ikiomasta lapsesta, rakkaasta ja tärkeästä. Mutta myöhemmin... Egyptiloma taas ei edistynyt. Fann väitti kuluvan vielä vuosia, ennen kuin taulun voisi toimittaa.
________________________
Lapset ruokailivat hiljaisuuden vallitessa. Kolmetoistavuotias Thea oli jo yhdeksännellä - luokan priimus kun oli. Daniel oli taas normaali koulussa, mutta jumitti yhdeksännellä. Poika sai ihan hyviä numeroita, mutta hän halusi lukioon, jonka keskiarvon piti olla 9,2 - Danielille ihan liikaa. Kasin keskiarvo ei riittänyt.
Kukaan ei ymmärtänyt Danielin pakkomiellettä kohota normaalista parhaaksi.
" Mutsin maalaus on pian valmis. Eli... - "
" Egyptinloma ! "
" Joo, niin... "
Entä jos se ei ollutkaan tämä maalaus ? Oi, kyllä Fann oli saanut maalauksen aikoja sitten valmiiksi. Hän ei vain ollut halukas viemän sitä perille, koska jos se ei kelpaisikaan, loma menisi ihan pilalle.
_____________________________
" Aluksi. Haluan sanoa valtavat onnittelut sinulle Thea, syntymäpäivistäsi. On hienoa, että olet hypännyt kahden luokan yli älykkyytesi vuoksi, mutta muista että rakastamme sinua silti yhtä paljon kuin Danielia. Sydämeni on jaettu kolmeen lohkoon ; sinulle, Thea, sinulle, Daniel, ja tietysti sinulle, Kristian. Ja, no lahjani... Sain maalauksen valmiiksi ja kävin eilen matkatoimistossa, samalla kun ostin kakkujauhot. Ja meillä on nyt lentoliput Egyptiin ! " Fann piti pitkän tauon.
" Joka tapauksessa, lahjasi on ilmiselvä. Sinä saat 500 simoleonia rahaa, sen kahdenkymmenen simoleonin lisäksi, jonka te molemmat saatte. Ja tietysti omat rahanne saatte käyttää... " Danielista äidin puhe oli kuin isku vyön alle. Tottakai, Danielin vaivainen satanen riittäisikin hauskanpitoon !
Kristian ja Fann viettivät mukavaa aikaa, kun lomaa odotettiin. Sinne lähdettäisiin todella pian, enää viikko odotusaikaa. Kristian rakasti katsoa kun Fann maalasi, ja kynttilät tuikkivat kilpaa hänen elämänsä naisen kanssa.
Elo ei ollut ilotonta eikä surutonta, joutavaa vain. Kristian oli paljon työmatkoilla sukutilalla, mutta ajatukset Blackiesta kaikkosivat pian. Kristian toivoi Thean tai Danielin jatkavan hänen hevosharrastustaan.
Eräänä päivänä Thea kutsui Siirin kylään. Tyttö kävi yhdeksättä luokkaa ja oli jokseenkin mukava - tosin Daniel tunki hänen viereensä, ja Thea joutui istumaan yksin - mutta ei ilkeä. Ja kauneuden lahjojen salat eivät olleet vielä Siirillä selvillä.
Thea ei tiennyt, miten kertoa isäpuolelleen kuitenkin jo huomisiltana olevista tanssiaisista. Lopulta, kesken kemianluvun, hän rykäisi ja tokaisi asiansa. Kristian onnitteli tyttöä halvasti löytyneestä puvustaan, mutta häipyi hääräämään ruokaa.
Seuraavana päivänä hermostunut Thea käveli vaatekaapilleen ja puki puvun. Se sointui täydellisesti hänen vartaloonsa ja oli unelmapuku.
Kevyt kolahdus tiedosti vaatelokeron sulkeutuneen, ja hetken tyttö mietti tosissaan pitäisikö avata tukka. Lopulta hän luovutti ( ujo ja arka kun oli ), ei kukaan poika muutenkaan katsoisi. Mutta voisihan sitä siistiä naamaa...
Daniel sadatteli viereisessä huoneessa ähkäisyjä, koska oli ilmeisesti alkanut valmistautua ihan liian myöhään. Theaa huvitti.
Pian kello löi puoli kuuden merkiksi, ja Thea säntäsi ulos talosta. Daniel kompuroi paitaansa napittaen perässä.
Teinitytön silmät tihrustivat kauas sillalle - oliko tuo limusiini ?
Oli se. Kyytiin oli mukava kavuta, minibaarista sai kaikenlaista ja uusin biisi soi kevyesti taustalla. Thea siveli penkin pintaa limonadilasi kädessään ; kuinka täydelliseltä kaikki tuntuikaan.
Kuinka ihanalta tuntui juosta Danielin kanssa sisään, kuinka ihanalta tuntui tanssia, syödä, tulla julistetuksi tanssiaisten kuningattareksi...
_____________________
Lähtöön lentokentälle oli kaksi tuntia aikaa, laukut oli pakattu, ja kaikki tekivät rakkaimpia hommiaan. Thea mietti innoissaan, mitä kaikkea kivaa Egyptissä voisi tehdä, ja vaikka mitä kivaa lukemista siellä olisi.
Daniel soitti kitaraansa, joka oli jo hyvässä vaiheessa lapsuuden xylofoni-pimputteluiden takia. Sitä hän ei saanut ottaa mukaan matkalle, nyyhkis.
Fann taas oli kaivaitunut Kristianin kainaloon.
" Kulta, pitäisikö sinun pukeutua tai ho - "
" Ei. "
______________________
Kymmenen tuntia myöhemmin se levittyi koko elossa olevan Nazarin suvun eteen. Thea odotti innolla matkaa, joka oli tosin vain kolme päivää, mutta sekin oli ihan hyvä. Palmut heilahtelivat kevyessä tuulessa ja joki virtasi. Lentokoneesta oli todella mielenkiintoista katsella Egyptiä.
Parin tunnin kulutta juuri tapaamisajan vannottanut Fann etsi leirintäalueen ilmoitustaululta merkkiä kotiosoitteesta, jossa mies - tai nainen - asui. Hän löysi sen ja lähti viemään taulua paikalle.
Samaan aikaan Thea oli jo löytänyt talon takaa ( vessan takaa siis), vanhoja kenspoja. Hän puki alleen uimapuvun ja päätti riisua sen torilla.
" He - hehei. Saisinko ostaa reseptin ? Niin, minulla on vain 300 simoleonia, loput 700 jätin telttaani... Mitä ? 369 simoleonia yksi vaivainen kirja ? No, kai sitä on suostuttava... " Thean onneksi hän sai alennusta, mutta loput rahat menisivät kyllä.. niin, todennäköisesti kirjoihin.
" Hei kulta ! Daniel ja Kristian tulevat pian, mutta sitä ennen eräs kysymys. Näin tuolla kirjakaupassa sinut, ja päälläsi taisi olla uimapuku ?! Onneksi näin vain harhoja.. "
Samassa Kristian ja Daniel juoksivat paikalle. Kristian sormeili vaimonsa saparoa, ja ehdotti läheistä ravintolaa seurueelle. Thea ei sanonut mitään, Daniel rupesi kiistaan mutta Fann nyökkäsi pienesti päätään. " Se olisi hienoa ", hän tokaisi.
Pariskunta alkoi suudella pitkään, Kristianin aloituksesta. Kyllästynyt Daniel suki sormillaan virheettömän valkoisia housujaan, Thea katseli muka ahniin - kiinnostuneena.
Ruokaillessaan perhe ei puhunut paljon. Kristian katseli halveksivasti vaimonsa oliivilautasta, mutta piti suunsa kiinni. Nuoret taas söivät rauhassa, Daniel sipulikäärettään ja Thea kebabiaan.
_________________________________
Fann selitti innoissaan maalauksistaan koukkunenäiselle miehelle. Juuri silloin Thea käveli vessaan. " Paljollako myyt tytön ? ", hän kysyi. " Ai vaimoksi ?! En miljoonallakaan ! ", ja loukkaantunut Fann meni Kristianin luo laittamaan ruokaa.
Fann harjasi pikaisesti hampaansa kivivessassa, ennen telttaan painumista.
Hieman myöhemmin aamuyöllä Kristian kiipesi telttaan, tuhisevan vaimonsa viereen.
Aamulla, ennen kuin edes aurinko oli noussut, Thea heräsi laittamaan aamupalaa. Hän päätti laittaa ravitsevan terveyssalaatin, ja hieman sitruunaöljyä ja mansikkalientä. Suuria pakkauslaatikoita penkoessa oli käynyt selväksi niiden olevan majoituskulujen maksavia ruokatarvikkeita, joten kukaan ei ainakaan nähnyt nälkää.
Thea leikkasi tottuneesti kurkut viipaleiksi, lorautti sitruunaöljyä ja aloitti munakoison pilkkomisen. Aamuaurinko jatkoi hämärällä pihalla sitkeästi nousuaan, mutta ei kuitenkaan nopeasti. Kolmessa purkissa oli hunajaa, suolaa ja jotain ihmeen maustesekoitusta. Pakkauslaatikoista löytyi sokeria, jauhettua timjamia ja vaikka mitä.
Aamuaurinko alkoi nousta vuorten takaa. Öisin paloivat vain ulkolyhdyt, koska ei ollut sähkölamppuja - oltiinhan leirintäalueella, jee.
Kun aurinko oli päässyt taivaalle Thea oli syönyt. Hän oli jutellut ystävällisen miehen kanssa. Mies oli kysynyt varovasti Thealta, saisiko ottaa lautasellisen salaattia, joka oli vastannut myötävästi.
Mies vaikutti mukavalta, ja he erosivat tuttavuuden merkeissä.
____________________________
Thea kaivoi hiekkaa, jossa oli pullo ja jotain kiviä. Neiti oli aiemmin päivällä käynyt tuossa läheisessä meressä uimassa. He olivat sopineet tapaavansa sfinksillä koko perhe kahdelta, ja oli jo puolipäivä ja sfinksille tunnin matka.
Samaan aikaan Fann oli innostunut käärmeiden lumoamisesta. Sfinksille vievää taksia odotellessaan hän ei voinut olla katsomatta, kuinka ihana käärme luikerteli esiin totellen omistajaansa täydellisesti. Fann sulki silmänsä ja antoi musiikin lumon täyttää pään.
Paria tuntia myöhemmin Kristian tarttui naisen käteen varovasti. " Eikö se ole kaunis? ", Kristian kysyi kuiskaten. Fann nyökäytti päätään kevyesti.
" Vakooja! ", Thea kiljahti. Hän oli rauhassa katsonut Niiliä, kunnes Daniel oli tullut tytön taakse hipihiljaa. Nuoret kääntyivät jutellakseen asiasta hieman enemmän.
" Hei, Thea ", Daniel vastasi kevyesti. " Eikö joki olekin valtavan kaunis? ", hän kysyi. " Onhan se... oikeastaan, siinä on..." Thea aloitti loputtoman paasauksen Niilin kasveista, eläimistä, kuutioista mitä siinä oli, kunnes lopulta Daniel keskeytti.
" Mihinköhän Cláralla on kiire? "
Clára oli Nazarien leirintäalueelta tuttu tutkija, ranskalainen. Hän oli kertonut aikovansa mennä sfinksille, mutta nyt hän juoksi kovaa vauhtia, heitettyään ensin sfinksin sisälle jonkunlaisen namipalan. " No, juostaan mekin! ", Thea ehdotti.
Pakomatkalla - joka oli kovin epävarmalla perustalla - , oli kylläkin syy. Clára oli huutanut pakenemisesta ja muumiosta, tai Danielin kuulon mukaan muumista. Mutta Theaa kaiversi nälkä ja sfinksikin oli jo koluttu ulkoa tarkkaan.
Thea katsoi epävarmaa pinoa voileipiä, joiden päällä oli lappu. " Kiitos salaatista, Thea ", ja tyttö oletti leipien olevan hänelle. Hän mittaili niitä sormillaan. " Huoh, olisipa kamera... ", silloin Daniel tiesi hetken koittaneen.
Heikoin käsin hän kaivoi sisarusten teltasta valkoisen laatikon, jonka päälle oli sidottu tummanpunertavaa nauhaa. Thea tunsi verensä hyytyvän jännityksestä - mitä veli saattoi aantaa hänelle? Paketti oli liian pieni kirjaksi tai tietokoneeksi, uutta puhelinta Thea ei halunnut, koruja Daniel ei osannut tietenkään poikana ostaa, paitsi mielitylleen tietysti.
Daniel antoi paketin vaihtaa kättä, kun Thea tunsi lämmön elkeen, ja veti käden sydämelleen. Olkoot vaikka kivi, paketti oli arvokas ja tärkeä tytölle.
" Käy suihkussa, niin syödään... ", Thea totesi veljelleen.
Danielin tukka värjääntyi tosin keltaiseksi, joku ilkeä tutkija oli tehnyt jekun, mutta väri lähti helposti.
Voileivät maistuivat, kun aurinko laski hiljalleen dyynien takaa. Daniel kertoi elokuvasta, jonka oli katsonut ja Thea uintiretkestään kimaltelevaan mereen.
Viimeisenä iltana Egyptissä Fann katseli Kristianin kanssa tähtiä. Pari nojaili toisiinsa. " Katso, tuo on orava! ", innostunut Fann tokaisi. " Öh, se on kylläkin otava... ", Kristian kiirehti korjaamaan.
___________________________________
" Daniel? ", Thean ääni kuului sängyltä.
" Onkohan tää hyvä idea? Muista, sä oot vastuus täst ", Thea jatkoi sängyltä. Fann olikin saanut maalaustilauksen myös Italiaan, ja oli kiireen vilkkaa lähtenyt viemään erästä valmista taulua sinne. Vanhemma viipyisivät poissa kaksi päivää, ja Daniel oli järjestänyt teinibileet, ja kutsunut sinne kaverinsa, ja samalla myös Thean ihastuksen, Iver Goserin.
Thea pyysi vielä rakkaimmalta lelultaan, ja ainoalta säästämältä lelultaan neuvoa. Polvet tutisten hänkin astui huoneesta ulos.
Iver pyysikin Theaa heti tanssimaan iloisen popin tahdittamana. Tyttö mietti, miksi hänellä oli vaelluskengät - ne olivat jääneet pieneltä Egyptinretkeltä pyramideille, ja tyttö oli vain vetänyt ne bileisiin -, mutta Iver ei huomannut tai oli ainakin kohtelias. Pojan ruskea tukka heilahteli, ja välillä hän pörrötti sitä hieman.
Daniel taas tanssi toisen tytön kanssa, joka oli hieman ihastunut poikaan, ja onnensa kukkuloilla, kun Iver ja Thea siirtyivät juttelemaan hieman sivummalle.
______________________
Daniel näki unta koulusta, vaikka oli lauantai...
Kristian ja Fann olivat palanneet pikamatkaltaan. Kristianin oli luvannut kokata aamiaista, ja opettaa Thealle ajamisen perusteita, koska tyttö ei halunnut autokouluun mutta halusi ajokortin.
Theakin nukkui sikeää unta, uusi kamera lipastollaan...
Danielkin halusi opetella ajamaan, joten hän telkeytyi huoneeseensa murjottamaan.
Twinbrookia ympäri ajettuaan Thea päätti - siis tosissaan -, hankkia aikuisena auton. Autoradiosta pauhasi rauhallinen musiikki, pehmeille penkeille saattoi nojata pään ja ummistaa silmät... Ainakin, kunnes Kristian kiljaisi " auto! ", erittäin tyttömäisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti