Eräänä aamuna, kun Bryce ja Lindsay olivat asuneet kaksi viikkoa yhdessä, Bryce heräili kuuden maissa. Lihaskimppu kiipesi tikapuut alas ja ryhtyi mietiskelemään - rahaa heillä oli tasan 500 simoleonia, ja kumpikin olivat työttömiä -, miten he pärjäisivät? Bryce menisi hakemaan tänään poliisin paikkaa, mutta Lindsay möllötti tyhjänpanttina. Hän ei keksinyt mihin hakea.
Bryce haki jääkaapista aamiaisensa - hurmepakkauksen -, kiitollisena siitä ettei Lindsay ollut hereillä. Hän ei saisi tietää Brycen pikku salaisuudesta, varsinkaan kun rahat antivampiriiniin eivät riittäneet.
Brycen pahaksi onneksi Lindsay oli herännyt kolinaan ja viskasi peiton sivuun, vilunväreiden ravistellessa naista kylmässä mökissä.
"Bryce, mitä IHMETTÄ tuo on?" Lindsayn vaativa ääni nousi oktaavin aina per sana. Bryce huokaisi. "Lind... et ymmärtäisi kuitenkaan." Lindsay tajusi Brycen äänensävystä jättää lauseen kesken.
Kaiken kiireen keskellä kävi helposti niin, että laskut jäivät postilaatikkoon. Samoin muistutuskirjeet laskuista. Ja ulosottouhkaus.
Lindsay tunsi surun lainehtivan sisällään, kun veljeltään saamansa valmistujaislahja lähti ulosottomiehen autoon. Lisäksi kynäpurkki ja Lindsayn vihko lähtivät ulosottajan mukaan.
Kun Lindsay kysyi Brycea ripustamaan pyykkejä, mies suostui hammasta purren - aurinko porotti kuumasti, ei niin kiva vampyyreille -, mutta Lindsay ei saisi tietää miehen salaisuutta. Ainakaan vielä. Olihan hänet potkittu edellisestä kämpästä sen takia...
Kun muut hääräsivät omiaan, ehti tuttu tuholainen kaataa roskiksen. Eksoottisessa Starlight Shoresissa viihtyivät ne eläimet, joita Twinbrookissa ei ollut ikinä näkynyt.
Lindsay leikki usein luonnosta löytämänsä Georgen kanssa. Vaikka ulosottomies harmitti, rakas lemmikki auttoi surun yli, varsikaan kun suru ei ollut suuri. Snowball taas oli ulkokissa, joten ramppasi pitkin maita ja mantuja eikä aina ollut saatavilla.
Snowballilla oli tasan yksi lelu, ja kissa jaksoi innostua siitäkin. Aina se oli aktiivisesti hyppimässä ja pomppimassa sen kanssa, ja riemu oli sitäkin suurempi jos joku liittyi leikkiin.
Parin yhteisen elinviikon aikana Lindsay ja Bryce muuttuivat kaveruksiksi. Bryce oli auttelemassa Lindsayta arkiaskareissa, mies itse oli juuri hankkinut työn poliisiasemalta, huomenna olisi ensimmäinen työpäivä. Lindsay taas ei ollut löytänyt töitä, märehti kotona, kirjoitteli kaikenlaista syvällistä ja vietti Snowballin kanssa aikaa.
______________________
Seuraavana aamuna Bryce piteli tiukasti hurmepurkista kiinni. Ihme ettei Lindsay ollut tajunnut sen olevan... verta. Kello oli puoli seitsemän, ja Lindsay nukkui yhä. Bryce huokaisi. Heillä oli pahoja rahaongelmia, ja Lindsay ei käynyt töissä koska ei keksinyt sopivaa sellaista. Säälittävää.
Aamulla Bryce melkein myöhästyi töistä. Kimppakyyti körötteli hiljalleen naapurin talon eteen, kun Bryce oli viemässä kolmatta hurmepurkkiaan roskikseen. Stressaantunut mies oli ottanut yliannostuksen hurmeita, ja toivoi päivänsä menevän siksi paremmin.
Lindsay oli koko iltapäivän yrittänyt valita itselleen tyylikästä asua, meikata kauniisti ja laittaa hiuksiaan hienosti. Ikävä kyllä koko roska ei tuntunut toimvan, vaikka hän oli valinnut yksityiskohtiakin kauan. Mekko oli löydetty käyttämättömänä ja ryppyisenä kaapin pohjalta, ja vintagevyöhön yhdistettynä lopputulos oli upea.
Sipaistuaan viimeiset huulipunat huulilleen Lindsay tunti rumentuneensa, ei laisinkaan kaunistuneensa. Entinen rockmimmi saisi tehdä tälle söpöläiselle tilaa. Miksi sitten tyylinmuutos? Syytä nuori nainen ei tiennyt itsekään.
Päärakennukseen päästyään nainen meni Snowballin luo ja vietti hetken tämän kanssa. Piakkoin Bryce tulisi töistä, ja he voisivat tehdä jotain hauskaa yhdessä.
Ja piakkoin Bryce saapuikin. "Moi, mites päivä on menny", Lindsay kysäisi kepeästi. Bryce vastasi selostuksella työpaikasta, työstä ja työkavereista, kunnes toteasi menevänsä kylpyyn pitkän päivän jälkeen.
Kylvystä tultuaan Bryce löysi Lindsayn tekemästä hieman makeaa herkkua, kunnes Bryce keskeytti. "Lind, mä meen tänään yksiin työkaverin bileisiin, joten aattelin, jos haluisit mukaan?"
Juuri kun nainen oli asettanut sormensa napille, hän tuntui saavan kuulonsa takaisin. "Mm, joo millon ne alkaa", tuo kysäisi pikaisesti. "No osapuilleen... Nyt."
__________________
Bryce käveli kohti entistä asuntoaan, kaveriensa juhliin, Tosiaan, Brycen uusi työkaveri oli ollut tämän entinen kämppis, joten hän oli tavannut tuon töissä. Loukkaantunut ja vihainen Bryce oli, mutta jotenkin hän sai itsensä vakuutetuksi että anteeksipyyntö oli vilpitön, ja päättänyt antaa anteeksi.
Juhlat olivat allasbileet, joten Bryce käväisi vaihtamassa uimashortsit sisällä ja ihaili kaunista iltaa. Auringonlasku oli lopuillaan ja taivas hehkui meren kanssa violettina. Ulkotuletkin oli jo sytytetty.
Parisen minuutin kuluttua Lindsay haparoi itsensä Brycen luo ja ujona ei oikein tiennyt mitä juhlissa tehdä. Lopulta he alkoivat rupatella rennosti ja Lindsay nauroi Brycen vitseillekkin.
Kun leikkiä oli laskettu viisitoista minuuttia, Bryce tunsi ihastuneensa suloiseen Lindsayhin. Mies oli tottunut vampyyrin kyvyillään saamaan mitä halusi, ja päättikin ryhtyä tuumasta toimeen, tällä kertaa flirttimielessä.
Ja ei aikaakaan, kun Lindsayn mielessä suhisi Bryce: 'Vau, onpa hän tänään komeana. Ja hauskakin vielä...' 'Kiinnostaisikohan häntä huominen elokuva...?' 'Onpa hän ystävällinen...'
Bryce laskeutui polvilleen ja luki Lindsayn ajatukset. "Loistavaa...", Bryce ajatteli mielessään.
Parin sekunnin kuluttua kaikki oli kuitenkin ennallaan, ja Lindsay päätti parantaa tunnelmaa heittämällä "Vika altaalla on mätämuna", kaskun, jonka tosin itse hävisi.
Bryce nimittäin vetäisi uimashortsinsa pikaisesti pois, Lindsayn kauhistellessa koko asiaa - olipa kiusallinen tilanne. Lindsay jähmettyi altaan reunalle kun taas Bryce hyppäsi sinne oikein sujuvasti.
Hetkeä myöhemmin Lindsay koki tilaisuutensa tulleen. Kun Bryce sukelteli, hän nappasi miehen vaatteet ja piilotti ne pusikkoon.
Puolta tuntia myöhemmin Bryce oli saanut lainaksi pyyhkeen, ja kyseli Lindsaylta tiesikö nainen jotain. Hymyillen Lindsay vastasi, ettei tiennyt, ja tönäisi Brycen veteen.
Illan päättyessä normaali mies, kuokkavieras, käveli rauhallisesti juhlista pois. Hän otti yhteyttä Markin lapsenlapseen, ja kertoi ilouutiset. "Nazarit todellakin ovat muuttaneet tänne, Shoresiin... Kyllä... Mm..."
____________________
Snowball oli oppinut pahoille tavoille, oli ensimmäinen ajatus joka välähti Bryce mieleen tuon mennessä keittiöön. Valokatkaisijaa etsiessään Bryce huomasi Snowballin maukuvan, kun se herätettiin torkuiltaan.
Tuntia myöhemmin, kun Lindsay oli herännyt ja auringonvalo tulvi mökin vähäisistä ikkunoista sisään, Bryce oli vihdoin löytänyt ainekset vohveleihin, joita oli päättänyt kokata yllätykseksi Lindsaylle. Keittiö oli tuiki tuntematon, ja oli kestänyt ikuisuus.
Lindsay taas korjasi rikki mennyttä vessanpyttyä voimalla. Bryce ei kuulemma ehtinyt auttaa, hänellä oli 'miesten hommia'. Ja pah. Vaikka Lindsay kastui liejusta & mönjästä kokonaan, fiilis oli hyvä kun oli lämmin aamupala tiedossa.
Kun kylppäri oli OK oli aikaa jatkaa muuhun rakennukseen. Pedit pedattuaan, tiskit laitettuaan, ruokakupit täytettyään ja lakaistuaan naisen mielessä käväisi, kuinka kauan Bryce jotain siellä uunissa oikein kokkasi. Haju alkoi olla pistävä.
Kun Lindsay oli selkä toisinpäin, Bryce kehtasi avata uuninluukkua ja vilkaista tulosta. Haisi hirveälle eikä näyttänyt yhtään paremmalta.
Koska mies tiesi, ettei lisäpaisto ainakaan parantaisi asiaa, hän nappasi lautasen ja latoi vohvelit sille. Lindsay kääntyi juuri parahiksi nähdessään fiaskon. "Ööm...", Lindsay mumisi.
Brycen kattaessa pöytää nainen huokaisi syvään ja päästi ilmat pihalle. "Voih..."
Lindsay söi kuitenkin vohvelit kiltisti, mumsmums... Normaalisti Snowball pomppasi heti, kun pöytään laskettiin ruokapurkki, mutta nyt kissa makasi kiltisti pedillään eikä liikahtanutkaan. Mikä lienee syynä...
_____________________
Lindsay laittoi pyykit koneeseen, ja hymyili. Bryce oli pyytänyt tätä viettämään kanssaan iltaa rannalle, johon ei tarvittu miettimisaikaa, se kävi heti loistavasti.
Aurinko laski juuri kun Bryce ja Lindsay saapuivat rannalle. Koko paikka läikehti liilana, äskeisen punaisen, keltaisen ja oranssin jälkeen. Lokkien kirkuminen kuului taivaalta ja iloinen puheensorina kerhohuoneelta, jonka ovi oli jätetty auki.
Sama mies, joka oli aikaisemmin varjostanut Brycea & Lindsaytä oli kerhotalolla, ja kirjoitti tietoja ylös.
Ilta alkoi sillä, että juotiin kokikset ja rupateltiin rennosti.
Kun oli rupateltu kaksikymmentä minuuttia, Bryce oli jo saanut Lindsayn kikattelemaan ja toisin päin. Nuorilla oli hymy herkässä, varsinkin kun ilta oli kaunis ja vastapuolinen kumppanikin näytti söpöltä ja suloiselta.
Kesken jutunjuoksun Bryce kuiskasi Lindsayn korvaan pienen sananvaihdon. "Haluaisin näyttää jotain, tuletko ulos", Bryce kysäisi. "Oookei...", Lindsayn ääni kuulsi epävarmuutta muttei se haitannut paljoakaan.
Astellessaan lämpimään ilmaan Lindsay huokaisi. Taivas välkehti tuhansista ja taas tuhansista tähdistä, jotka heijastivat tarinoita taivaalle. Romanttisempaa hetkeä saisi hakea.
Bryce kumartui nuotion ääreen hymyillen, ja kaivoi taskustaan sytkärin. Liekki löi kipinää, kun Bryce ryhtyi sytyttelemään vanhoja, jo osaksi mustia puita.
Lopulta nuotio syttyi, ja Lindsay oli kiitollinen että oli yhdistänyt vaaleanvihreän pikkutakkinsa kyseiseen mekkoon. Muuten olisi jo kylmä.
Bryce ja Lindsay katsoivat toisiaan nuotion leimussa. Lindsay hymyili Brycelle ja Bryce Lindsaylle. "Kiitos yllätyksestä, olen otettu... Ihana ilta", Lindsay myhäili Brycelle kuiskaustakin hiljempana. Jotenkin miehen tepo pani hieman epäilemään, ku järjestäisi tälläisen illan kaverimielessä? Nyt ei ollut kuitenkaan aikaa epäilylle, vaan juttelulle ja hauskanpidolle.
Lindsay tuli entistä onnellisemmaksi, kun Bryce kaivoi esiin pientä purtavaa. Itselleen hän valitsi jonkun oudon, hehkuvan jättimarjan ja omenan, Lindsaylle taas tomaatin.
Kun kasvikset olivat ruskistuneet mukavan rapeiksi, niitä päästiin nauttimaan. Hetki oöo täydellinen, mutta se loppui kun seinään, kun Lindsay kysäisi jotain sopimatonta. "Hei saanko maistaa tuota kummallista marjaa", sai Brycen jäykistymään. Se ei tehnyt ihmisille hyvää. Niinpä mies hotkaisi sen nopeasti, ja tarjosi omenaa vastineeksi.
Välipalan jälkeen ystävykset kokoontuivat nuotion viereen. "Lindsay... Olen jo hetken ollut ihastunut sinuun. Mietin vain... Olisiko nyt sopiva hetki tunnustaa se", Bryce mumisi puoliksi puhumatta laisinkaan.
Hiljaisuuden jälkeen - joka ei suinkaan ollut painostava, pikemminkin tunnelmallinen -, Lindsay päätti rutistaa Brycea. "En tiedä. mitä itse tuntisin sinua kohtaan, ystävyyden lisäksi. Mutta jatketaan näin, ja katsotaan, tuleeko tästä jotain vakavampaa."
Bryce kertoi hymyillen, että hänellä on vielä yksi ässä hihassaan. Lindsayn hammästystä oli vaikea peittää, mikä voisi tehdä täydellisestä illasta vielä paremman? Mutta sitten Bryce kaivoi valkosia kukkia selkänsä takaa. "Voi Bryce, lempivärini on valkoinen", nainen huudahti.
Koska kumpikin, Lindsay ja Bryce, olivat yhden tähden julkkiksia, pitihän se ilta räpsiä kuvillakin muistoksi. Paparazzi varjosti kaiken, ja nauroi tietäessään mikä palkankorotus tästä tulisi - sinkut pikkujulkkikset treffeillä!
________________________
Aamiaismurojen ääressä eilinen tuntui ihan erilaiselta nyt. Bryce piti hänestä, ihanaa... Mutta... Hmm. 'Pidänkö minä Brycesta?' soi Lindsayn päässä taukoamatta. Bryce oli mukava, komea, hyvä ystävä, mutta omasiko hän tunteita tuota miestä kohtaan?
Vähän myöhemmin Lindsay oli lajittelemassa pyykkejä, kun ovikello soi. Siellä seisoa tönötti sim, joka tunnettiin Courtney Fosterina.
Lindsay meni ulos tekemään tuohon naiseen tuttavuutta. "Hei, olen Lindsay, kukas sinä olet?" Varmuuden vuoksi Lindsay jätti sukunimensä pois, kenties minkä salaisen liiton agentti tuo oli mistä äiti oli varoitellut. Nainen esittäytyi Courtneyksi.
"Hei, etsisin Brycea, Bryce Savagea. Kuulin hänen muuttaneen tänne, kävimme pari kertaa treffeillä, sitten kului viikko, hän muutti eikä ottanut yhteyttä. Onkohan sinkkuna nyt?" Lindsay huokaisi. Bryce tulisi pian kylvystä, ja saisi tulla selittämään mitä tämä tarkoittaisi. Hän rupesi kertomaan Courtneylle, mitä eilen tapahtui, ja Brycen tunteista häntä kohtaan.
Kun noin viisitoista minuuttia oli kulunut, Bryce ilmestyi ulko-ovesta vilkuillen sinne tänne. Hän oli raivoissaan - Courtneyn piti unohtaa hänet, hän vain oli huono sanomaan pakkeja! Hän meni kertomaan naisille, että Courtney oli oikein mukava, ja he voisivat hyvin jatkaa ystävinä, muttei sitä vakavampia suhteita saisi syntyä heille kahdelle.
Courtney oli kuitenkin hyvin ihastunut Bryceen. Hän tanssahteli pois tietäen, että viellä Bryce olisi hänen, eikä jonkun Lindsayn, jonka sukujuuretkin olivat toisella puolla simlandiaa, kaukana Twinbrookissa.
Illalla Lindsay ja Bryce pelasivat sakkia, koska Bryce tarvitsi logiikka edetäkseen urallaan. Mies onnistui suostuttelemaan Lindsayn pelaamaan iltasalla, jottei tarvitsi kärventyä auringossa, jä yöllä Bryce oppi nopeammin.
Puolenyön jälkeen Bryce kävi nukkumaan. Hauska vapaa viikonloppu oli vietetty, ja olisi aika palata arkeen. Viikonloppuun oli mahtunut tunteita ja dramatiikkaa, mutta vielä kaikki kääntyisi hyväksi ja jossain unelmissaan hän ja Lindsay tulisivat seurustelemaan. Vielä pitkän aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti