Luku 2

                                       Luku kaksi :

Tänään on suuri, hyvin hyvin suuri päivä. Daniel, no poika täyttäisi kolme. Nazareilla jännitys oli käsin kosketeltavaa, kun perhe valmistautui suureen päivään. Kati serkku tietysti heilutteli viiriä. ( Anteeksi pienuus, ongelmia rajauksen kanssa )

Daniel katseli vierestä kun Kati - serkku ja äiti söivät. Katilta lahjaksi saama lelu ei riittänyt, kun äitikin oli vain antanut tyhmän pehmon ja potan. " Pian pääset matkalle Katin kanssa, kokonaiseksi kuukaudeksi " , Fann selitti. Järjestely sopi Katille hyvin, tuo halusi kuukaudeksi Egyptiin ja nyt Daniel vain tuli mukaan. Fann saisi etsiä rauhassa töitä ja rauhoittua.

                                                               ____________________

" Pidäthän pojasta huolta ? Ja anna matkalaukku, mutta kirahvin pitää olla mukana lentokoneessa... " Fann selitti Katin kuunnellessa kärsivällisesti. Daniel odotti tavaroidensa kanssa likaisella maalla, jonne poika oli laitettu odottamaan. Kyyneleet korvensivat Fanin ja Katin kurkkua, mutta Daniel ei ollut moksiskaan. Toisaalta kolmevuotias sormiaan syövä poika ei varmaan paljon ymmärtänyt.

Pian Katin auto meni Daniel ja tavarat mukanaan. Fann jäi vielä hetkeksi pihalle, ja sai kiitokseksi iskun takaraivoon.

________________________

Fann heräsi rähjäisestä sellistä, yllään piikkikaulapanta, likaiset vaatteet ja hiukset sotkuisella ponnarilla. Fann päätti parantaa rähjäisen olonsa pesemällä kätensä vedellä, joka virtasi hanasta. Kun edes hiukan likaa irtosi, Fann kuuli koputuksen ja avaimen kääntymisen, ja meni valmiiksi oven eteen puolustusasentoon.

Mutta ovesta astuikin tumma, rähjäinen nainen yllään likainen essu. " Nomoi vaan. Oot aika onnekas, sait huippusellin. Peili ja kaikki. Mutta, tässä sulle aamiainen " , nainen laski vohvelilautasen lattialle, " Olen täällä töissä. Tuon sinulle joskus ruokaa. Moikka ! " Ja nainen häipyi paukuttaen oven perässään.

Piakkoin keittäjän käynnin jälkeen lihaksikas, likainen mies tuli huoneeseen. " Ulkoiluaika " , tuo virnisti ja paljasti kahvinväriset hampaansa. Fann sulki silmänsä, ja yritti tuntua tai näyttää kovalta, mutta tuon olo oli aika heikko. Hän seurasi miestä aidatulle takapihalle.

Siellä oli vihreäihoinen, hyvin laiha nainen. " Hei, kuulinkin sinusta. Polimus kertoi, että sait erityissellin. Paha juttu, se tarkoittaa varmaan että he haluavat sinut raskaaksi " , nainen totesi kuin se olisi aivan normaalia. " Minusta he kiinnostuivat omituisen ihonvärini takia " , tuo selitteli.

Nainen käytti vierasta elekieltä ja puhui omituisella aksentilla, joten pieni ääni Fanin sisällä kuiskutteli, ettei hän kirjaimellisesti ollut tältä planeetalta. Fann arveli, ettei niin ollutkaan. Kun hän kysyi tuon nimeä, nainen vain pudiseli murheellisesti päätään ja jatkoi elehdintäänsä.

" Sori juoruklubilaiset, ulkoiluaika on ohi " , sama likaisen ja ilkeän näköisen miehen suusta kuului. " Vanki ykkönen, selliisi. Vanki kakkonen - " , mies vilkaisi ilkeästi Faniin " - sut saatan toimistolle. Ja mun kamu vie sut selliis, kuten jo sanoin vanki yks " Mies käski Fanin seurata häntä.

Fann seurasi miestä kaukaa, ja huomasi kulkevansa tällä kertaa jonkinlaisten picnikpöytien ohi. Tummat ovet, niita kivilinna oli täynnä. Kun vartija tai se mikälie, käski Fanin mennä sisään yhdestä ovesta naisen varpaat olivat ihan jäässä. Vangeille ei oltu jaettu kenkiä, joka harmitta Fania suuresti.

Huoneessa istui Mark ja joku nainen. " Hei " , Markin kaikki soitot, uhkaukset, puhelut.. Vain ääretön lämmön tunne levisi Faniin, joku sanoi normaalilla äänellä hei. Mutta kun Fann muisti uhkaukset, hän ryhdistäytyi.  " No, missä poika on ? " Mark kysyi kevyesti, mutta poika sanaa painottaen. " En kerro " Fann vastasi raudanlujasti. " Hyvä on, mutta me saamme lapsen, jonka _minä_ pidän. Aivan niin, minä. Menehän huoneeseesi. " Fann kääntyi ja juoksi pois.

_______________

Fann kauhoi jo homehtuneet letut suuhunsa. Nälkä oli pakottanut naisen koskemaan ruokaan, ja ilman hometta Polimus oli oikein makoisa keittäjä. ( Toinen vanki oli kertonut ) , joten ehkä Fann voisi syödä keitoksia.

Aamulla herätessään Fann etsi vaatteitaan, jotka oli illalla riisunut. Piakkoin hän löysi ne nurkasta, ja alkoi hieroa suunnitelmaa.

Pukeuduttuaan Fann istui pytylle ja alkoi miettiä suunnitelmaansa. Siinä oli paljon aukkoja, mutta ehkä se toimisi. Koko ajatus tuntui naurettavalta, varsinkuin muisteli Markin lihaksia. Viime kirjastokäynnin jälkeen, juuri ennen kuin Mark ehti heitä sanoa Fanin moikkaukseen, hän oli katkaissut puhelun. Fann huomasi ruuan olevan homeista - no, ehkä se oli vain vanhaa.

Fann jatkoi elämäänsä vankilassa. Hän juoni vanki ykkösen kanssa pakosuunnitelmaa. Keskusteli vapautuksesta Markin kanssa. Eräänä päivänä Fann teljettiin keittiöön tulipaljon keskelle, jos tuo ei suostuisi yrittämään raskaaksi, ja lopulta hän suostui. Mutta seuraavalle päivälle oli varattu pakosuunnitelma, koska Fann ei kasvattaisi todellakaan lasta sellissä.

_________________

Fann harjasi tyytyväisenä hampaitaan. Vaikka nainen oli juuri joutunut yrittämään raskautta, se ei haitannut. Hänellä oli suunnitelma. Koko joukko, siivooja, keittäjä, Mark & toinen pomo + molemmat turvamiehet menisivät ulos juhlimaan Fanin raskauteen suostumista. Itse naiselle oli lukittu vain ulko-ovi, ja portti, mutta Fann etsisi avaimen, vapauttaisi vanki ykkösen ja he karkaisivat yhdessä. Toivon mukaan.

Ennen avaimen etsimistä Fann hapuili tiensä kylpyhuoneeseen ja kävi pikaisesti kylvyssä. Siellä hän mietiskeli, mistä etsiä avainta.

Nainen availi useita sellejä, etsi, mutta löytäessään oikean sen ovi oli lukossa. Hän kertoi ovirei'ästä huonot uutiset, ja vanki 1 pakotti Fanin lähtemään.

Tuntien etsinnän jälkeen Fann kuuli Markin & kumppanien äänet. Hän oli juuri löytänyt avaimet ja ryntäsi pihalle, rukoillen ettei palaisi enää koskaan, ei enää koskaan tuohon rakennukseen. Se oli täynnä pahuutta.

____________________

Fann heräsi aikaisin aamulla, ja jäi loikoilemaan sängyllensä. Päivässä oli vielä paljon tehtävää ; piti ostaa lisää mangopilttiä Danielille, ostaa raskaustesti ja harjoitella pojan kanssa kävelyä ja käydä mahdollisesti lenkillä. Fann mietti, mitä tekisi ensin. Kävisi varmasti kaupungilla. Viime yönä Fann olisi siis karannut vankilastaan, soittanut Katin äkkiä tuomaan Danielin takaisin. Fann tiesi, ettei jo nyt pieneen asuntoon mahtuisi kahta lasta. Jos testitulos olisi positiivinen, Fann muuttaisi. Pakko. Mutta jos ei.. Niin ei.

Fann puki pikaisesti ja marssi kaupungille. Ostoksensa tehtyä hän meni takaisin, ja päätti syödä jotain hyvää lounaaksi myöhemmin.

" Kultaseni, kävelehän nyt. Tiedän, että haluat... " , Fann houkutteli vastahakoista Danielia ottamaan ensiaskeleensa. Raskaustesti olisi kuulemma varma vasta kahden viikon kuluttua, mutta ei se naista haitannut. Olihan Daniel jo Markin lapsi, ja silti poika oli kultainen.

Piakkoin Daniel kyllästyi, joten Fann laski pojan halimaan pehmoja ja alkoi itse kokata hodareita. Nakkeja, sipulia, sämpylöitä, runsaasti tabascoa ja tietysti salaattia. Pian kahden huoneen kämpässä leijui lämmin, ihana tuoksu joka ruoksui grillikesälle.

Syötyään nainen laittoi ylimääräiset hod dogit jääkaappiin ja mietiskeli päivää. Se oli mennyt ihan hyvin, aika normaali päivä.
                                                         _______________

 " Huomenta mussukkani, miten nukuit ? Mitäpä jos mennään harjoittelemaan kävelyä ? " Daniel inahti, joka kuulosti myöntävältä vastaukselta, joten Fann otti pojan sylissä ja meni parvekkeelle.

Aamu-utu leijui Twinbrookin kaupungin huonoimmalla asuinalueella, jonne Fann ja Daniel kuuluivat. Heillä ei ollut naapureita eikä postinjakajakaan näyttänyt koskaan iloiselta tullessaan muutamalle ränsistyneelle talolle keskelle korpea. Fann yritti miettiä, että kun hän muuttaisi, se olisi onnen päivä.

Kun päivä hiukan valkeni, Fann haki palan vanhaa kakkua ja söi sen, kun Daniel mässytteli puuroaan. Fann ei voinut sanoa itseään no onnelliseksi, mutta ihan OK fiilis kuitenkin naisella oli.

Syötyään nainen päätti tiskata lautasensa, ja sen jälkeen harjoitella lisää pojan kanssa. Syy ei ollut äidin opettamistarve, vaan se, että hän voisi viettää poikansa kanssa aikaa. Se oli tärkeää.

Aamiaisen jälkeen Fann meni pukeutumaan. Nainen tykkäsi värikkäistä vaatteista sekä beessistä ja farkkukankaasta, joten tuon asut saattoivat olla hyvinkin sekavia, mutta omaperäisiä. Fann haluaisi kampaajalle ottamaan jonkun makean kampauksen, mutta se maksoi rahaa.

Mennessään hakemaan aamulaskujaan, hän melkein kaatui järveen. Korkokenkä kastui, mutta ei nainen ollut moksiskaan ; uusia löytyy kaapista ja piakkoin kuivuukin. Mutta laskeskellessaan asioita, eräs järkyttävä juttu tuli Fanin mieleen. Valot. Kun hän oli jäänyt katselemaan Katin ja poikansa menoa, sisällä oli olleet valot päällä. Laskut olisivat varmasti melkoiset.

" Tää tumppatää ! " Kauhistuttava huuto herätti aamulehteä lukevan Fanin horroksesta. Mikähän pojalla oli ? No, oli kumminkin aika käydä kävelyllä ja voisihan nuoren herran syöttää ennen tapahtumaa.

" Rauhassa, kullanmuru. Oletko kunnossa ? " Naista pelotti. Entä jos poika oli vaikka kipeä ? Jos kyse oli suuresta sairaudesta, hänellä ei olisi varaa ostaa leikkausta tai lääkkeitä. Mutta ehkä jos kyse oli nälästä, ensimmäisestä hampaasta..

" Kulta, ole hetki rauhassa. Söit juuri, vielä pikainen iltalenkki ja sitten nukkumaan. Ei mitään hätää... " Fann rauhoitteli levotonta Danielia. Lopulta nainen kääntyi takaisin kotiin.
                                                ______________________
                                   

                      
Päivät kuluivat Nazareilla nopeasti. Fann jännitti yhä, koska muutaman päivän kuluttua voisi tehdä raskaustestin. Omalla tavallaan nainen toivoi sisarta Danielille,  mutta hän ei halunnut toisaalta uutta ihmiselämää vaaraan.

Eräänä päivänä Fann oli viemässä roskia, kun puhelin soi. Simple Planin biisin kuullessaan Fann oli aina iloinen, mutta nyt hätkähdyksestä selvittyään nainen onnistautui vastaamaan.

" Hei. Olen kuullut että olet Fann Nazari. Minä olen M'umbai. M'umbai Hori. Olen Egyptiläinen, ja pari vuotta sitten toimitit serkulleni upean maalauksen. Voisitko maalata minulle hienon taulun, ja tuoda sen Egyptiin ? Maksaisin lentolippusi tänne ja takaisin " , Fann pystyi ällistyksissään tuskin puhumaan. Egyptiin olisi mahtava mennä, ja rahaa tarvittiin. " Öh no, kai se käy.. Maalaan pian...  " Puhelun loputtua Fann alkoi pomppia riemusta.

" Ei kai vain ... "

" Minähän olen.. paljon pahoinvointia.. "

" Ja aamulla uudestaan.. "

" Olen raskaana. " Fann oli juuri tehnyt raskaustestin, ja hinkkasi nyt hampaitaan. Aamu nousi utuisen Twinbrookin ylle. Huomenna, jos nainen ehtisi, olisi aika toimittaa maalaus Egyptiin. Tänään se piti suunnitella ja maalata. Lisäksi olisi taas aika harjoitella kävelyä Danielin kanssa.
                                                    ______________________________

Nazareiden aamu alkoi rauhallisesti. Fanin raskaus oli edennyt, ja nainen oli ilmoittanut Egyptiin tulevansa vasta, kun lapsi syntyisi. Se ei haitannut siellä, joten Fann päätti tilata lastenvahdin ja mennä itsepalvelupesulaan.

Nainen kaatoi halvimman pesuaineen mitä löysi likaisten pyykkien sekaan. Suurin osa kaupungille vietetystä ajasta sujui ruokakaupassa, kirjastossa ja pesulassa. Pyykkiä olikin kiertynyt jo rutkasti.

Kun pyykitkin vielä olisivat kaksi tuntia, oli aikaa hieman tanssahdella. " Yks kaks ja hyppyy.. Yks kaks ja käännös... " , Fann ei tosiaan ollut kulmakunnan paras tanssia.

" Ah, niin kaunis, kauunis Twinbrook.. Ahh, niin kauunis, kauunis Twinbrook.. Ja kaunis elämä, ja suloiset suklaaleiivokset.. " , Fann innostautui myös laulamaan. Ääni oli loistava, mutta sanoitukset eivät niinkään...

... Ja sekös huvitti muita. Kun eräs " teini " , joka oli oikeasti aika lapsellinen, tuli nauramaan, Fann vihjaili että kuuluisi olla koulussa, joten piakkoin poika luikki piiloon.

Liikkeet kääntyivät omaperäisemmiksi.

Piakkoin Fann kaivoi pyykit kuivaajasta, jonne oli ne laittanut yhdessä vaiheessa tanssihetkeä, ja lähti kävelemään kohti ruokakauppaa.

Kun nainen oli perillä, Fanin lukion rehtori, Milla Minttusuo, tervehti naista töykeästi. " Hei, Fann. Sinähän olet 21 ? Milloin tulet suorittamaan lukion loppuun ? Ja oletko taas raskaana ? Voi, kuinka sinunlaisesi ihmiset säälittävät... " Fann tärisi raivosta, muttei sanonut mitään.

 Piakkoin ruokakaupan jälkeen Fann meni kirjastoon, ja liittyi lukemaan. Hän luki raskauskirjan, jossa oli vinkkejä ja Maarit - äidin tarina, jolla oli kaksi lasta mutta joka oli kokenut 7 keskenmenoa. Fania järkytti, mutta silti hän luki kirjan loppuun.

Fann Nazari oli nykyään kova nimi kaupungilla. Kaikki kohusivat pahaa Fanin raskaudesta, ja nyt 111 simsjuorua - lehti tuli ottamaan kuvia. Niinpä nainen häipyi. Oikeastaan kaikki kohusivat lukion keskeytyksen takia. Milla Minttusuon lukiotahan ei keskeytetty, ja se toi rehtorin päähän häpeän. Lopulta nainen oli kuitenkin laulanut koko tarinan juorulehdille.

" Menen rannalle, se yleensä rauhoittaa " , hän pohti juostessaan - okei, madellessaan kirjastosta ulos. Rannalla olisi kaunista viettää auringonlasku, jos sen nainen ehtisi nähdä.

Rannalla Fann tuijotteli merelle. Auringonlasku oli mennyt ohi, mutta hienot pylväät olivat yhä. Fann rakasti Kreikkaa ja Roomaa, ja niiden mytologiaa. Nainen tunsi kaikki tarut. Tosin Danielin takia hän ei koskaan saanut aloittaa unelma-ammattiaan ; perustaa koulu, jossa olisi normaalien aineiden lisäksi Kreikan & Rooman mytologia ja Kreikan kieli. Mutta poika oli kultahippu, joten Fann jätti ristiriitaiset ajatuksensa ja käveli picnikliinoille.

Roskaruoka ei varmasti ollut terveellistä, mutta olisi ollut valehtelemista, jos nainen olisi sanonut syövänsä hedelmiä. Vesimelooni ja mangomehu kyllä olivat liinalla, ja mangomehun Fann joikin, mutta hampurilaisen jälkeen hän oli niin täynnä, että jätti hedelmät siihen ja tilasi taksin kotiin.
                                                   _______________________________

Aamiaiseksi Fann kokkasi leipää, johon Fann laittoi maapähkinävoita, ja osan eilen ostamistaan hedelmistä. Hän pilkkoi papaijan, mangon, ananaksen ja vesimeloonin ja laittoi ne ohuina siivuina leivän päälle.

Syödessään leipäänsä Fann mietti mitä tekisi. Poika saisi oppia kävelemään ja talo pitäisi siivota. Ei muuta, aika helppoa ja hauskaa. Siisti kun Fann oli, hän rakasti siivousta ja siisteyttä.

Yht ' äkkiä Fann tunti voimakkaita supistuksia. " Eikai se nyt vielä synny ? " , mutta Fann ei ollut laskenutkaan. Nyt, tai no huomenna olisi sen syntymän aika. Fann painoi taas hälytyslaitteensa nappia, ja lähti juoksemaan kohti taksia.

Kokenut taksikuski ajoi yhdellä kädellä, ja rauhoitteli Fania. Toisaalta, kun toinen käsi näpräsi avaimia olo ei ollut kyydissä kovinkaan rauhallinen.

___________________________

Fanin synnytettyä, juuri kun Mark saapui paikalle, ei puhunut sieppauksesta, yritti änkeä samaan taksiin.. Mutta Fann vain huusi kuskille " AJA " , ja silloin olisi ollut hulluutta jäädä paikalle.

_________________________

" Kuninkaallista puuroa kuninkaalliselle pojalle " , Fann naurahti kantaessaan juuri keitetyn iltapuuron Danielille. Fanin viikko sitten synnyttämä tyttö, jonka nainen oli ensitöikseen nimennyt Theaksi, nukkui  jo sikeästi lasten huoneessa. Aiemmin päivällä Fann oli rodannut kaikki kimpsunsa ja kampsunsa uuteen taloonsa, jossa tosin oli koinsyömä ulko-ovi. Ja joka oli kaiken lisäksi sekin utualuette, sitä vähäosaisten. Töitähän nainen ei vieläkään saanut, joten hän keskittyi myymään kaikenlaista kirpparitavaraa, shoppaili harvoin ja vain tarvittavat ja ei varannut ylimääräisiä menoeriä.

Tässä tätä taloesittelyä ;

Olohuone-keittiö-eteinen, ja myös pieni vessa, jota ei näy

Hurmaava lastenhuone...

Kellari-Fanin huone 1.

Ja kellari-Fanin huone 2.

Eräänä yönä Fann sai kummallisen puhelun. " Olen tätisi Sasha. Ja haluaisin, että vierailisit muutaman päivän sukutilallamme, jossa kasvatamme hevosia. Niin voisimme tutustua.. "